maanantai 12. helmikuuta 2018

Tykkytalvi

Tänä talvena pohjoisen vaarojen lakimetsät ovat paksun tykkykuorman peitossa. Moneen vuoteen puissa ei ole ollut niin paljon tykkylunta kuin nyt.

Tykkyä muodostuu kun ilma on kosteaa ja on lämpötila pakkasen puolella. Syntyy alijäähtynyttä vesi- tai tihkusadetta, jolloin puun oksille osuva vesi jäätyy kovaksi jääksi. Jään, huurteen ja lumen kertymästä muodostuu tykkylunta.

Tykkyä syntyy korkeilla alueilla kun alhaalta tulevan ilman kosteus jäähtyy ja nousee rinteitä ylöspäin. Korkealla vaarojen rinteillä on tykkypuita, mutta paksu lumikerros puissa ei aina ole tykkyä. Esimerksi Kainuussa vuodenvaihteessa puita katkonut lumi ei ollut tykkylunta, vaan ihan tavallista märkää lunta.

Kun tykkyä on paljon, sitä kertyy puuhun niin, että puulajia on hankala tunnistaa, toki tykkykuusen tunnistaa sen kynttilämäisestä kasvutavasta.

Kuusamossa on vara valita kun haluaa tykkyjä katsomaan. Rukaltakin löytyy laskettelurinteiden välistä tykkymetsää, mutta Rukan viereiset Valtavaara, Konttainen ja Pyhävaara ovat luonnonsuojelualueita, joissa on alarinteillä tykkymetsää ja vaarojen laella matalampia, mielikuvituksellisen näköisiä patsaita. Tykkyretkeni aurinkoisessa pakkassäässä suuntautui Pyhävaaralle.

Suo Pyhävaaran rinteessä tykkykuusten ympäröimänä.


Aurinko tulee esiin juuri sillä hetkellä kun ehdin pienelle näköalakielekkeelle.




Vastakkaisella taivaanrannalla on vielä ruskoa.




Vaikka aurinko on jo noussut, niin kuu viipyy vielä lännen puolen taivaalla.


Pyhävaaran korkeimmalla laella puut kumartavat syvään.


Tykkypuista muovautuu mielikuvituksellisen näköisiä hahmoja, kuten tämä nainen burkhassa.


Pitkä pipopää ja muita tykkypatsaita.


Tässä näen pienen pitkätukkaisen tytön.





Löydän leveähelmaisen tykkykuusen juurelta suojaisen ja aurinkoisen paikan teetauon ajaksi. Kun otan sukset jalasta, jalat uppoaa syvälle lumeen. Tallaan lunta vähän lisää ja syntyy suojainen pesä johon istun evästelemään.




Helmikuun aurinko nousee jo korkealle ja valon väri on keskipäivällä valkoisempaa kuin sydäntalven lyhyinä päivinä.


Alempana vaaran rinteellä on hyvä hiihdellä tuulensuojassa. Metsä on puistomaista, puiden välissä on hyvin tilaa, toisin kuin eteläsuomalaisissa tiheiköissä.


Pakkasilmassa on jääkiteitä. Kun ne sattuvat sopivasti auringon ja katsojan väliin, on nähtävänä kidepilari.






Auringon alkaessa painua taivaanrannalle, valon väri muuttuu taas punertavaksi.








Posion ja Kuusamon rajalla, noin 25 kilometriä lounaaseen, on tuulimyllyjä. Aurinko laskee nyt juuri tuulimyllyjen kohdalle.

22 kommenttia:

  1. Kyllä suuri rtaiteilija on taas käynyt tekemässä töitään ja sinun ottamat kuvat kertovat niistä upeasti.

    Muuten. Sports Tracker:syä löytyy murtomaahiihto, lumikenkäily ja paljon muita lumeen liityviä lajeja, lajiluettelo on tosi pitkä mistä voi valita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tracker-vinkistä. Kokeilin hiihto-ohjelmaa umpihankihiihdossa. Hyvin osasi mitata matkan ja korkeuseron. Nauratti vaan kun keskinopeudeksi ilmoitti 0,8 km/h. Tottahan se oli ja kertoo, että minun retkilläni ei kiirehditä.

      Poista
  2. Hienoja kuvia olet saanut mahtavista maisemista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Koillismaan talvi on kaunis.

      Poista
  3. Nuo pohjoisen tykkypuut ovat niin uskomattoman näköisiä. Saa nähdä, pääsenkö koskaan talvella pohjoiseen näkemään niitä luonnossa.
    vaikka täälläkin on joskus ns. tykkylumisia puita, ovat ne näköjään ihan erilaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etelän lumisissa puissa on enemmän pelkkää lunta ja vähemmän jäätä. Siksi niiden lumet lähtee heti kun tulee suojasää.

      Poista
  4. Ihana satumetsä! Mutta, painavaa taakkaa saa puut kantaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeen vähän on näkynyt katkenneita puita tai oksia.

      Poista
  5. Fantastiset kuvat! Olisipa kiva olla nyt Lapissa, mutta ehkä sitten taas kesällä;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesällä on vähemmmän tykkypuita ;)

      Poista
  6. Kuvat ovat kuin lumipeikkojen metsästä. Mahtavia hahmoja löytyy, mihin vain katsoo. Pojantytär keksisi noista jännittäviä peikkotarinoita...
    Kiva kun kerroit tykkyjen synnystä, oli minulle uutta asiaa, kuten myös kidepilarit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satumaassa sitä kokee kulkevansa kun vaaramaisemissa hiihtelee.

      Poista
  7. Monenlaisia hahmoja, satumaisemaa tykky muodostaa♥ Upeaa kuvaamista jälleen!

    VastaaPoista
  8. Vastaukset
    1. Lopultakin saatiin myös aurinkoa. Valo saa tykkyjen muodot parhaiten esiin.

      Poista
  9. Tykkylumiset puut saavat mielikuvituksen liikkeelle.

    Huikean kauniita kuvia Kuusamosta.

    VastaaPoista
  10. kuin lumijättiläisten salaperäinen metsä. Upeat kuvat!

    VastaaPoista
  11. Upean näköistä!
    Niin erilaista maisemaa kuin täällä Etelä-Pohjanmaalla.

    VastaaPoista
  12. Julkaisin yhden kuvasi instassa. Mainitsin, että ei ole minun kuvaama ja laiton #seitakuva tunnuksen. Voin kyllä poistaa sen, jos et halua sen siellä olevan?

    VastaaPoista