lauantai 24. helmikuuta 2018

Tilausnäytös

Talvella 2012 näin ensimmäistä kertaa elämässäni revontulet. Se oli merkittävä tapahtuma, koska sen jälkeen olen aina tilaisuuden tullen käynyt jahtaamassa revontulia. Kuten luonnonilmiöiden tapana on, ei niitä noin vain mennä katsomaan ja kuvaamaan, epävarmuustekijöitä on paljon. Lukuisiin revontuliretkiin mahtuu muutama, jolloin kaikki sujuu täydellisesti, kun alkuun olemattomalta näyttänyt revontulitaivas on yht'äkkiä rävähtänyt mahtavaksi ilotulitukseksi. Juuri siksi revontulet koukuttavat ja innostavat lähtemään kylmään ja pimeään yöhön yhä uudelleen. Kuluneella viikolla saimme eräänä iltana seurata revontuliesitystä kuin tilausnäytäntönä.

Puolikas kuu valaisee kylätietä. Kuun oikealla puolella taivaalla on himmeää vihreää, niin himmeää, että silmä ei sitä erota, mutta se näkyy kameran näytöllä. Kello on 23:00.
klo 23:00

Seuraavien minuuttien aikana tapahtuu paljon. Kuin taikaiskusta taivaalle syttyy ylöspäin tuikkiva kaari, joka ulottuu luoteesta koilliseen. Väri voimistuu ja kohta kaaren molemmat päät alkavat sykkiä ja liikkua.
klo 23:02


klo 23:04

klo 23:05

klo 23:06


Kun kaaren molemmista päistä tuleva liike saavuttaa keskiosan, alkaa taivalle muodostua nopeasti liikkuvia pyörteitä. Niiden alahelmassa on vaaleanpunaista väriä, joka näkyy ihan silmilläkin katsoen.






Kiemurat muuttuvat kohti taivaankantta kohoaviksi loimuiksi.





Kello 23:20 vaikuttavin näytös on ohi. Taivalle jää epämääräinen vihreä revontuliharso.








Tämänkertaiset revontulet jäivät pohjoisen taivaalle. Etelän suunnalla on vain tähtitaivas, mutta hangen pinnalla ja lumisissa puissa erottuu aavistus revontulten vihreää.

15 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Menikin monta kuukautta edellisestä kunnon näytöksestä.

      Poista
  2. Oi, saitte huikaisevan revontulinäytöksen! Ja todellakin, eipä niitä niin vain mennä katsomaan, ne eivät meidän ihmisten toiveista taivaalle lehahda.

    Omat revontuleni muistan jo lapsuudesta ja olivathan ne suorastaan satumaisia hetkiä ihastella loimuavaa taivasta. Vaan sittenpä on ollut usein vuosiakin välissä, että olisi päässyt näkemään tuota upeaa ilotulittelua. Aina se on kuitenkin yhtä sykähdyttävää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllätyksellisyys kai on se juttu joka revontulissa kiehtoo.

      Poista
  3. Mystistä ja mykistävän upeaa! Avaruuden kiehtovia ilmiöitä pääsee todistamaan vain hän, joka vaivautuu odottamaan kärsivällisesti. Ja kuutamokin vielä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja hukkareissuja tulee usein, mutta se kuuluu tämän harrastuksen luonteeseen :)

      Poista
  4. Mahtavia kuvia! Mie olen tyytynyt sisällä lämpimässä vain ihaileen noita. Ei ole jaksanu kipeänä lähteä 30 asteen pakkaseen hyppimään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, terveenä pitää olla lähteäkseen kolmenkympin pakkasiin.

      Poista
  5. Huikean hienot revontulet, uskomattoman kauniit kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkä odotus palkittiin. Koko talvi on ollut kuurupiiloa, kun aina silloin kun olisi ollut revontulia niin taivas oli pilvessä.

      Poista
  6. Minä en ole eläissäni nähnyt yhtään kunnon revontulileikkkiä, aavistuksen vihreää vain muutaman kerran. Ihanaa, kun on ihmisiä, jotka kuvaavat näitä satumaisia ilmiöitä ja saamme katsella niitä blogien ja instan välityksellä, kiitos näistäkin upeista kuvista, niin kaunista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erilaiset luonnonilmiöt ovat kiinnostavia ja on onni päästä silloin tällöin niitä kuvaamaan. Kiitos.

      Poista
  7. Revontulet ovat osa lapsuuttani, mutta aikuisiällä täällä etelässä en ole pitkään aikaan taivaantulia päässyt ihailemaan. Tulet kiinnostavat ja niiden kuvaus etenkin!

    Hienot revontulet kuvasit jälleen!

    VastaaPoista