Ilta Riisitunturilla

Kello 19 aikaan Riisitunturin itärinne on jäänyt jo varjoon ja valo viistää vain puiden latvoja. Päivät lyhenevät nopeaan tahtiin. Auringonlaskuun on vajaa tunti aikaa. Kiirehdin askeleita ehtiäkseni tunturin laelle ennen kuin aurinko menee piiloon.

Riisitunturin maanpeitekasvillisuus on suurimmaksi osaksi nyt ruskeaksi värjäytynyttä kanervaa. Väripilkkuina löytyy sieltä täältä riekonmarjaa, mustikkaa ja juolukkaa.

Kosteikkoja ympäröivät heinikot ovat myös värikkäitä.

Riisitunturin laki paistattelee vielä hetken illan valossa.

 Näkymä itään päin Kitkajärvelle.

Lähellä tunturin lakea kasvaa leveähelmaisia kuusia.

Posion ja Kuusamon rajalle, noin kolmenkymmen kilometrin päähän Riisitunturilta on ihan äskettäin valmistunut tuulimyllyjä. Näihin maamerkkeihin maisemassa on nyt vain totuttava.

Pikku-Riisin rinteellä erottuu pylväin merkitty reitti. Riisitunturin reitit ovat nyt talvellakin paremmin löydettävissä puupaalujen viitoittamina.

Istun kanervikolla ja katselen kun aurinko alkaa hiljalleen painua horisonttiin.

Paluumatkalla alas tunturista saan ihailla idän taivaan liukuväritystä. Vielä pitkään auringonlaskun jälkeen sen valo heijastuu idän taivaalle ja pilvenriekaleisiin.

Kun olen jo ihan lähellä parkkipaikkaa, huomaan puiden latvojen yläpuolella liikettä. Suuri lintu kiertelee ympyrää ylläni. Tullessani metsästä avonaiselle parkkialueelle se on edelleen ihan muutaman metrin päässä yläpuolellani. Tunnistan pöllön pyöreän päänmuodon. Lintu istuu puunoksalle. Se on noin kolmekymmentä senttiä pitkä. En tunne pöllöjä, joten en osaa sanoa mikä pöllö se on. Vihellän hiljaa, pöllön pää pyörii ja kohta se lentää metsään. Enpä muista koskaan ennen nähneeni pöllöä näin lähietäisyydeltä.