Kuukkeleita ja kallion kuvioita

Lämpimien länsituulten myötä säätila Koillismaallakin on ollut plussan puolella. Sen seurauksena tykyt ovat pudonneet ja lumet karisseet puiden oksilta, kovin aikaisin verrattuna edellisvuosiin. Katsoin kuva-arkistostani viime vuosien helmikuun kuvia. Vuosien 2010-14 aikana helmikuun loppupuolella on ollut joka vuosi puissa lunta ja vaaroilla tykkyjä. Pudonneen lumen myötä on myös talven taika osittain haihtunut. Lunta kyllä riittää, sitä on maassa 60-70 senttiä. Olen yhä vakuuttuneempi, että marras-joulu-tammikuu ovat Pohjois-Suomen talvessa kuvauksellisinta aikaa. Valoa on niukasti, mutta se vähäinen valo on värikästä.

Päivän kävelyretken kohteena on taas kerran Kiutakönkään ympäristö. Tällä kertaa menemme suoraan tulipaikalle ja virittelemme makkaranpaistotulet. Toiveena on, että kuukkelit liittyisivät seuraamme evästelemään. Makkaroiden paistuessa huhuilemme ja viheltelemme, mutta ainoa joka vastaa kutsuihin on korppi, jonka ääni kuuluu joen takaa Mataraniemen suunnasta.

Kiutakönkään uusi tulistelupaikka on pysynyt siistinä, ei ole jätetty roskia lojumaan eikä piirrelty seiniin.

Lunta on katoilla lähes puoli metriä.

Tästä alkaa 26 kilometriä pitkä Oulangan erämaareitti, jonka päätepiste on Juumassa. Latukartan mukaan reitti on lanattu viimeksi 13.2. Kyseessä ei siis ole latu, vaan kapea ura, jota voi kulkea joko suksilla tai lumikengillä.

Makkarat on syöty ja teet juotu, mutta kuukkeleita ei näy. Kun alan availla voileipäpakettia, huomaan oranssien siipien välähtelyä oksien lomasta. Kohta tiedustelija istahtaa oksalle ja lennähtää pian hangelle hakemaan ensimmäisen satsin leivänmuru-pähkinänmurskasekoitusta. Toinen kuukkeli lentää myös paikalle ja vuorotellen ne käyvät hakemassa nokat täyteen ruokaa. Ruoanhakumatkat päättyvät kun nuotiopaikalle alkaa tulla lisää kulkijoita. Kiutakönkään kuukkelit ovat selvästi arempia kuin Konttaisen "kuvausstudion" kuukkelit.

Kiutakönkään kuohut ovat suurimmaksi osaksi jään peitossa.

Takarannan punainen kallio on huurteessa. Kallion juurella on kaunista turkoosinsinistä jäätä.

Huurteisen kalliopinnan yksityiskohdat ovat kiinnostavia.

Olisiko jo kevään merkkejä? Suuri jäälohkare on juuttunut tököttämään kiveä vasten keskellä virtaa Pikku-Könkään alapuolella.

Pikku-Könkään kallioseinämästä voi nähdä vedenpinnan muutoksen talven aikana. Joki on jäätynyt noin metrin korkeammalle siitä missä vesipinta on nyt.

Vinkki niille, jotka ovat menossa Kiutakönkäälle juuri nyt: liukuesteet kengänpohjissa tai kävelysauvat ovat tarpeen kovaksi jäätyneellä polulla.