Ruskaa ja heijastuksia Myllykoskella

Aamukävelyn kohde on Myllykosken ympäristö Juumassa. Matkalla poikkeamme Kantojärven rannalla katsomassa auringonnousua. Ensilumi peittää vielä maata muualla, vesistöjen rannat ovat lumettomia. Lauantaiyön vesisade sitten hävitti lumet joka paikasta.

Rannan juolukkamatto hehkuu punaista. Juolukan lehdet ovat kestäneet lumituiskun ja saavat nyt lisähehkua auringon säteistä.

Myllykoskella lunta on vain myllyn katolla pieninä laikkuina. Rantapuut loistavat keltaisina.

 

Myllykosken virtaukset ja väreilyt heijastelevat rantapuiden värejä. Koskimaisemaa enemmän minua kiinnostavat nyt nuo kultaiset kuvajaiset veden pinnalla. Niitä katsellessa ja kuvatessa kuluu aikaa. On viimeiset hetket tallentaa tämän syksyn kultavärit. 

Aikaisin aamulla myllyllä on vielä hiljaista. Jokunen luontokuvaaja kameroineen ja jalustoineen on paikalla. Yleisöryntäys alkaa vasta vähän ennen puolta päivää.

Koskilauttoja menee ohi useampikin. On varmasti upea kokemus meloa ruskapuiden reunustamaa jokea. Tosin koskipaikoissa ei ehdi maisemia ihailemaan. Tässäkin kippari huutelee "kaikki meloo"

On hyvästien aika. Kun seuraavan kerran tulen tänne, kuvaa eivät kehystä rantojen lehtioksat vaan lumi ja jää.

Talvi yllätti

Ukonjärven aamu valkeni pilvisenä ja tuulisena. Kuulimme radiosta ja luimme netistä hälyttäviä uutisia. Lunta oli satanut rankasti eteläissä Suomessa. Nähtiin kuvia joissa lunta oli nilkkoihin asti Kuusamossa ja Savossakin.
Ongelmana oli auton kesärenkaat. Muutaman päivän Lapin reissua suunniteltaessa oli lähipäivien säätilaennusteita tutkittu ja säätiedotus ei ollut luvannut Lappiin lunta. Mutta nyt näytti siltä, että emme välty talvelta.

Ruskaretki oli keskeytettävä ja hakeuduttava Saariselän majoituspalvelujen luokse odottelemaan sopivaa säätä ajella takaisin Kuusamoon.

Ensimmäiset lumet tulivat vastaan Kaunispään pohjoisrinteellä. Oli muutama aste pakkasta, lunta satoi vaakasuoraan ja tien pinta jäinen.

Onneksi olimme varautuneet vaate- ja jalkinevarustuksen suhteen. Saappaat jalkaan, veden- ja tuulenpitävää päälle ja polulle. Latupohjat olivat mukavia kulkea. Muutaman sentin lumikerros ei haitannut.

Saariselän koivut olivat jo pudottaneet lehtensä, maiseman väripilkkuina ovat vain kosteikon ruskeat heinät...

....ja hangen alta pilkottavat punaiset mustikanvarvut.

Välillä voi pysähtyä Piispanojan tulipaikalle kuivattelemaan vaatteita ja tuijottelemaan tulta.

Lastulinnut lentelevät Piispanojan tulipaikan katossa.

Seuraavana aamuna Saariselän maisema oli vielä lumisempi. Yön aikana satanut märkä lumi oli jäänyt puiden oksille, mutta sää oli lämmennyt asteen verran plussan puolelle. Nyt oli hyvä hetki lähteä kohti Kuusamoa. Seuraavaksi päiväksi kun Pohjois-Lappiin oli luvattu pakkasta.

Matkalla jossain Sodankylän ja Pelkosenniemen välillä.

Onnekkaasti selvisimme lyhyeksi jääneeltä Lapin reissulta takaisin Kuusamoon. Kuusamon ensimmäinen talvi kesti vielä vuorokauden, sitten tuli vesisade joka vei lumet hetkessä.

Syyspäiväntasauksen ilotulitus

"Syyspäiväntasaus on hetki, jolloin aurinko siirtyy taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle"
Näin synkästi kuuluu syyspäivän tasauksen määritelmä. Siitä saa vaikutelman, että aurinko jättäisi meidät kokonaan ja alkaisi paistaa vain eteläiselle pallonpuoliskolle. No, ei asia nyt ihan niin huonosti ole, vaikka syyspäiväntasaus onkin muistutus että kohti kaamosta mennään ja vauhdilla.

Syyspäiväntasaus oli tiistaina 23.9. Pohjois-Suomi juhlisti tapahtumaa näyttävillä taivaan ilotulituksilla. Revontulia näkyi pohjoisen taivaalla maanantain-tiistain välisenä yönä ja tiistain-keskiviikon välisenä yönä. Ensimmäisen revontulinäytelmän näin Kuusamossa, Ala-Kitkan ja Räväjärven rannoilla ja seuraavan yön revontulet Inarin Ukonjärvellä, sääsyistä lyhyeksi jääneellä Lapin matkalla. (siitä myöhemmässä postauksessa)

Ala-Kitka 22.9. klo 23

Ala-Kitka, taustalla vielä iltaruskon kajoa

Ala-Kitkan Sompsanperä

Käylä, Räväjärvi 23.9. klo 00:10

Räväjärvi

Oli aikamoinen tuuri ehtiä näkemään revontulet Inarissa juuri ennen lumisadepilvien vyörymistä etelästä päin. Inarin Ukonjärven rannalla oli jo klo 21 jälkeen hentoja revontulijuovia. Oli vielä niin valoisaa, että revontulet eivät hyvin erottuneet.

Lentokoneen kulkukin tallentui revontulia valottaessa kuvaan. Näkyy viivana sinisellä taivaalla.

Illan hämärtyessä alkoivat revontulet näkyä selvemmin ja yht´äkkiä niitä oli joka puolella.

Itätuuli oli varsin voimakas, joten rannan pensaat vipattivat ja jäivät epäteräviksi kuvissa.

Välillä tulet laimenivat ja erottuivat vain hentoina vihreinä laikkuina taivaalla, mutta pian ne taas, kuin uutta puhtia saaneena, lähtivät laukkaamaan pitkin taivasta.

Yhdentoista aikaan illalla läpi taivaan kulkivat teräväpiirteiset vihreät nauhat, mutta koronaa niistä ei muodostunut.

Tähän leimuun oli hyvä lopettaa. Kävin ulkona vielä yhden aikaan yöllä ja silloinkin taivaalla oli revontulia, joskaan ei niin komeita kun aiemmin näkemäni. Kuulin myöhemmin, että revontuliyö oli jatkunut aamuun saakka.

Pakkasaamu Pyhävaaralla

Taas toteutui vanha sanonta: syksyinen yö ajaa yhdeksällä hevosella. Sillä tarkoitetaan, että säätila vaihtelee nopeasti syksyllä. Tulimme Rukalle sunnuntai-iltapäivänä. Lämpötila oli kaksitoista astetta. Sitten tuli ukkossade ja myrsky. Ukkonen todellakin jyrähteli muutaman kerran. Lämpötila putosi hetkessä kolmeen asteeseen.

Aamulla taivas on selkeä ja pakkasta muutama aste. Saan kyydin Rukajärvelle, josta lähden nousemaan Pyhävaaralle loivaa reittiä. Polun lehdet eivät nyt kahise, vaan rahisevat, myös maan pinta on jäässä.

Vaaran laelle ehdittyäni aamutaivaskin on kirkastunut, mutta auringonnousun suunnalla on pilviä. Tänä aamuna ei ole sumumaisemia tarjolla, pohjoistuuli puhaltelee sen verran voimakkaasti.

Jonkun ajan kuluttua aurinko tulee esiin ja vaaran laen puut saavat kohdevaloa.

Pyhävaaran rinteiden koivut koreilevat keltaisissaan Pyhäjärven puolella.

Pitkästä aikaa on makro-objektiiville käyttöä. Edellisen kerran tarvitsin sitä kesän kukkakuvauksissa.
Vaaran laen punaisissa varvuissa on kaikilla huurrereunukset. Mustikka, juolukka, ruohokanukka ja riekonmarja loistavat kilpaa jääkoristeissaan. Näiden kanssa vierähtää aikaa.

Siirryn Ison Pyhävaaran laelta Pienelle Pyhävaaralle. Siellä odottaa yllätys. Voi Pyhä jyssäys! Kesän yöretkellä tulin vaaralta alas sinisillä nauhoilla merkittyä reittiä pitkin. Polkua ei ollut, vain nuo nauhat. Jouduin tulemaan poroaidan viertä Rukajärven tielle, kun nauhamerkinnät loppuivat keskellä metsää. Nyt kodalta lähtee purulla päällystetty tie joka on merkitty parin metrin korkuisilla pylväillä. Uusi Pyhävaaran vaelluspolku on valmistumassa. Reitti kodalta alas Hiidenlammen länsipuolelle ja sieltä Kivilammin hiihtolatupohjalle on jo valmiina. Polku, tai paremminkin kapea tie, on osin sorastettu, osin purupintainen.

Reitin nimi on siis Pyhän jyssäys. Tämä polku tulee palvelemaan käyttäjiä ympärivuotisesti. Talvella polkua voi kulkea lumikengillä.

Näkymä uuden polun varrelta Hiidenlammelle ja Rukalle.

Ensimmäiset jäät.

Polku mutkittelee rinnettä alas naavakuusikon läpi.

Alempana kuljetaan Hiidenlammen läheisyydessä ja kauniissa kurussa.

Uusi polku liittyy Kivilammen reittiin Rytilammen länsipäässä. Tästä on matkaa Pirunkirkon parkkipaikalle vielä 1,3 kilometriä. Minä käännyn tästä toiseen suuntaan, kohti Saukkolampea.
Seuraavalla kerralla täytyy tutkia minne kodalta toiseen suuntaan lähtevä polku johtaa. Kuulin, että se ei vielä ole valmis. Valmistuttuaan Pyhän jyssäys on siis ympärysreitti, jonka lähtö- ja tulopaikka on Pirunkirkon parkkipaikka.

Kivilammen latu- ja kävelyreitti ja uusi polku

Lisäys 29.9. Pirunkirkon parkkipaikan opastaulusta kuvattu Pyhän jyssäyksen reittikartta.