Auringonnousua katsomaan en ehtinyt, mutta matalan valon punahehkun vielä tavoitin.
Usein sumu häviää heti auringon noustua ylemmäs, mutta nyt oli niin tyyntä että sumu jäi pitkäksi aikaa järven suojaisille lahdenpohjukoille.
tiistai 29. heinäkuuta 2014
Konttaisen kultainen aamu
Oikeastaan olin matkalla ihan muualle, mutta vilkaisu Virkkulan tienhaaran luona Konttaisen suuntaan sai pyörtämään auton nokan kohti Konttaista. Usvapilviä leijaili alavilla paikoilla. Eilisillan ukkossateiden kastelema maa ja yöllä kymmeneen asteeseen alentunut lämpötila olivat saaneet sumut liikkeelle.
Auringonnousua katsomaan en ehtinyt, mutta matalan valon punahehkun vielä tavoitin.
Usein sumu häviää heti auringon noustua ylemmäs, mutta nyt oli niin tyyntä että sumu jäi pitkäksi aikaa järven suojaisille lahdenpohjukoille.
Auringonnousua katsomaan en ehtinyt, mutta matalan valon punahehkun vielä tavoitin.
Usein sumu häviää heti auringon noustua ylemmäs, mutta nyt oli niin tyyntä että sumu jäi pitkäksi aikaa järven suojaisille lahdenpohjukoille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Huikea, miten upeita kuvia! Suosikkeja oli monia...
VastaaPoistaNämä ihanat kuvat piti rullata useita kertoja ja hämmästellä luonnon ihmeellistä kauneutta.:-)
VastaaPoistaWow, så fantastiskt vackert!
VastaaPoistaWonderful shots !
VastaaPoistaWow! Kuin toisesta maailmasta
VastaaPoistaVoiko nämä kuvat olla todellisesta elämästä, ovat kuin satua. Uskomattoman upeita. Mm. tuo toka vika on tosi kaunis ja erikoinen kuva.
VastaaPoistaJo vain, taianomaista!
VastaaPoistaTuota ei voi ohittaa. Upeaa kuvaamista. Usva on huikean kaunista kuvissasi.
VastaaPoistaOnko tuo se hetki kun mennikäiset ja peikot menevät nukkumaan? Komeat maisemat.
VastaaPoistaUpeita sävyjä! Kuvat ovat tosiaan kuin jostain satumaasta.
VastaaPoista