Ala-Siikajärven ja Pisan maisemissa

Helteisellä säällä ei oikein huvita kulkea metsässä päiväsaikaan. Siksi olen parina aamuyönä lähtenyt liikkeelle ennen auringonnousua. Silloin on mukavan viileää, mutta parasta liikkeelläolossa aikaisin on nähdä päivään heräävän aamun kauneus.

Aamu alkaa rämpimällä ryteikön keskellä lehtojensuojelualueella. Kaatuneiden puiden ja korkean kasvillisuuden seassa eteneminen on hidasta, joten muutaman sadan metrin matkaan menee lähes tunti. Väärän reittivalinnan vuoksi myöhästyn auringonnoususta. Kun lopulta löydän polun ja pääsen puiden välistä pujottautumaan näköalapaikalle Ala-Siikajärven kalliorannalle, on aurinko jo ehtinyt korkealle. No, seuraavan kerran osaan polulle suoraan.

Näköalapaikaltani on jyrkkä pudotus alas.

Niemen kärjessä on erikoista kalliota. Siinä on kohokuvioita, jotka ovat syntyneet kun pehmeämpi kiviaines on kulunut. Järven takana näkyy Kypäräisen vuori. Sinne on joskus kiivettävä.

Kypäräinen ja Ala-Siikajärvi

Polku kulkee viehättävän hirsituvan vierestä.

Siirryn autolla muutaman kilometrin Salmenpellon tienvarren parkkipaikalle. Parkkipaikalta lähtee merkitty polku Pisalle. Pisan vuori on tunnettu ollut jo kauan tunnettu näköalapaikka Pohjois-Savossa. Metsähallitus on viime vuosina kunnostanut alueen viitoituksia ja portaita. Uusi näkötornikin on valmistumassa Pisan laelle.

Pisan laella on Täyssinän rauhan aikaiset rajamerkinnät vuodelta 1595.

Uusi torni on puoliksi valmis. Se odottaa vielä jatko-osaa, joka hyvän sään aikaan lasketaan helikopterista rakennelman päälle. Ei pitäisi arvostella keskeneräistä, mutta kovin kaunista tästä tornista ei taida tulla. Mutta kestävä se varmaan tulee olemaan.

Pisan laelta näkee maisemia ilman näkötorniakin koillisesta etelään.

Uudet portaat ja kaiteet ovat sinkittyä metallia. Kuvanottohetkeen liittyy outo kohtaaminen. Olen laittamassa kameraa reppuun, kun näen liikettä portaiden alapäässä. Puiden ja portaiden välistä kurkistaa ruskeanharmaa pää. Sitten se vilahtaa pois, ehdin vain nähdä että se on ison koiran kokoinen. Varovasti laskeudun portaat alas vilkuillen ympärilleni. Mitään ei näy. Irtokoira vai susi, jää arvoitukseksi.

Retken kukat:

Kurjenkello kukki runsaana niityllä, teiden varsilla ja jopa metsässä kuusten alla.

Hakkuu-aukealla on pieni alue vaaleanpunaista horsmaa. Värieron huomaa selvästi, koska vieressä on tavallista lilanpunakukkaista horsmaa.

Soikkokaksikkojen kukat ovat pyöristyneet sitten viime näkemän.

Nurmikohokin kukinta on parhaimmillaan.