torstai 22. elokuuta 2013

Saarikosken kuohut

Aurinko oli jo painunut metsän taakse kun ehdittiin Kitkajoen Saarikosken rantaan. Mutta puiden välistä se vielä pilkisteli ja valaisi kosken uomaa. Sen viimeiset säteet kultasivat ne korkeimmat kuohut. Matalammat laineet heijastelivat hillittyä hopeaa.

























Kun aurinko oli piiloutunut kokonaan horisontin taakse, oli kuun vuoro.



10 kommenttia:

  1. Aivan mahtavat kuvat. Upeat on nuo kuut, ne on jotenkin niin mystiset:)

    VastaaPoista
  2. Sametin pehmeitä kosken kuohuja...kaunista!
    Lopuksi mahdottoman kaunis täysikuu!!!

    VastaaPoista
  3. Kuvat taas kuin persikkaa, kuten edellisessä postauksessakin.
    Toka-alimmassa täysikuukuvassa näen sieluni silmin noita-akan tai lepakon lentävän ihan kohta kuva-alaan. Ihanat kuukuvat ja noi kuohut, mahtavat.
    Hyvää aurinkoista perjantaita.

    VastaaPoista
  4. Kosken kuohut ovat kauniita pensselin vetoja.
    Kuvistakin välittyy niiden meditoivuus, kuulen melkein niiden huohun.
    Upeat kuvat jälleen.

    Mukavaa viikonloppua Sinulle!



    VastaaPoista
  5. Upeaa vedenliikettä, millaista valotusaikaa olet käyttänyt noissa keskimmäisissä kuvissa?
    Kuukuvat ovat kauniit!

    VastaaPoista
  6. Kiitän kaikkia kommenteista. Vikki, kuvissa on käytetty 0,3-0,5 sekunnin valotusaikaa. Vesi virtaa putouksessa niin nopeasti että lyhytkin valotus riittää antamaan kuvaan liikkeen tuntua.

    VastaaPoista
  7. Aivan ihanasti kuvattu kosken kuohut, samettimaista, tykkään ♥

    VastaaPoista
  8. NIIN kaunista! Sekä kosken kuohut että komea täysikuu. Kylläpä saat kierrellä upeissa paikoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, upeita paikkoja on löytynyt tänä kesänä. Vähän haikeana ajattelen mennyttä kesää. Paljon muistoja on jäänyt.

      Poista