keskiviikko 14. elokuuta 2013

Noukavaara -Soilu

Tämänkertainen Riisitunturin päiväretki tehtiin toiselta suunnalta, Noukavaaran pysäköintipaikalta Soilunlaavulle ja Riisisuolle. Paluumatka kulki samaa reittiä.

Noukavaaran lähtöpaikalle ajetaan Tolvasta Holtinojantietä. Pari ensimmäistä kilometriä on ihan tavallista kylätietä, mutta sitten tien kunto huononee. Seuraavat viisi kilometriä ajetaan kiviä ja kuoppia väistellen ja toivoen että kivet eivät tulisi auton pohjasta läpi.

Hiljaa ajaen pääsemme onnekkaasti perille Noukavaaran pysäköintipaikalle ja polun päähän. Nousu vaaralle on loiva. Kapea polku pujottelee valoisassa, puistomaisessa metsässä. Vaaran laella polku haarautuu näköalapaikalle, jonne on matkaa parisataa metriä. Poikkeama sinne tehdään paluumatkalla.









Polun varrella on käpälälauta, muinainen pyyntiväline. Syötti laitettiin ylimpään haaraan, jolloin kettu jäi kiinni käpälistään saalista tavoitellessaan. Julma metsästystapa, jota ei enää aikoihin ole saanut käyttää.


Noukavaaralta siirrytään melkein huomaamatta viereiselle Soilunvaaralle. Nyt aletaan laskeutua alaspäin pääasiassa porrastettuja pitkoksia pitkin. Soilun laavu löytyy vaaran juurelta kuusimetsän keskeltä. Puiden välistä avautuu kuitenkin näkymät rinnesuolle ja sen takana olevalle Nuolivaaralle.


Soilun laavu



"hopeakiveä" laavulla


Kuvasin pari vuotta sitten Riisisuon latoja ylhäältä Pikku-Riisiltä. Nyt halusin käydä katsomassa niitä lähempää. Soilun laavulta laskeudutaan vielä rinnettä alaspäin ennen kuin ollaan Riisisuolla. Toinen niityn ladoista on kunnostettu. Siinä voi pitää vaikkapa evästaukoa tai sadetta.








rinnesuo








Palaamme samaa polkua takaisin Noukavaaralle ja nyt menemme ihailemaan näköalapaikalta avautuvaa maisemaa pohjoisen suuntaan. Ylimmäinen Noukajärvi on heti jyrkästi laskeutuvan rinteen alapuolella. Reitti Noukavaaralle on aiemmin tullut tuosta ylös. Korkeuseroa lammen pinnasta näköalapaikalle on satakaksikymmentäkaksi metriä.

Punastuneet mustikanvarvut värittävät maisemaa ja enteilevät syksyä. Muutaman viikon päästä koivutkin hehkuvat keltaisina.

5 kommenttia:

  1. Kaunista mutta karua. Silti tuolla olisi kiva samoilla.
    Käpälälauta on traaginen muisto entisajan julmista pyynneistä.

    VastaaPoista
  2. Riisitunturi on mielessäni kohteena vielä joku kerta, tämä syksy jäi väliin, mutta joku syksy. Talvellakin se olisi varmasti ihastuttava paikka tutustua, muistan talviset kuvasi sieltä.

    VastaaPoista
  3. Upean näköstä retkelläsi. Haluaisin myös tuolla samoilla. Olen just semmonen, että viihtyisin mettäretkillä:)Mulla vain on se huono, etten paljoa voi kantaa :/

    VastaaPoista
  4. Hienot on tunnelmat näin kuvassakin, mitä onkaan oikeasti tuolla ollessa.

    Käpälälauta, onneksi ei enää käytetä, niin haluan uskoa.

    VastaaPoista
  5. Riisitunturi on hyvä päiväretkikohde kesällä, syksyllä ja talvella. Keväästä minulla ei ole kokemusta. Kirsti, ei tarvitse paljon kantaa kun lyhin näköalareitti on vain neljä kilometriä pitkä.

    VastaaPoista