Pilvisen viikonlopun ulkoilut

Paksu pilvikerros oli asettunut koko Itä-Suomen ylle, joten toivomaani aurinkoista ulkoilusäätä ei ollut odotettavissa viikonlopuksi. On tyydyttävä siihen mitä on tarjolla ja mitoitettava ulkoilut sen mukaan.

Lauantaiaamupäivän kohteemme on Linnansaaren luistelubaana. Reitti on nyt tosi hyvässä luistelukunnossa. On ollut pakkaskelejä ja vain vähäistä lumisadetta, joten reitin kunnostajat ovat saaneet höylättyä jään pinnan huippukuntoon. Lähtöpaikalla tuntuu lounaan puolelta puhaltava tuuli aika voimakkaalta. Menomatkalla siitä on hyötyä. Tuntuu kuin olisi siivet selässä kun liitelee pitkin jään pintaa. Olemme lähteneet matkaan retkeilymielellä, repussa makkaraa ja teetä, joten jo neljän kilometrin jälkeen pysähdymme saaren nuotiopaikalle tulentekoon. Onneksi saaren etelään työntyvä niemeke suojaa pahemmalta tuulelta. Jos tulipaikalle olisi päässyt tuulemaan suoraan, niin luulen että makkarat olisivat jääneet paistamatta. Hiillosta odotellessa käyn kävellen kiertämässä saarta. Tännekin on muodostunut Antti-myrkyn aikana jääpatsaita. Pilvisen päivän valo ei vain tee oikeutta niiden kauniille muodoille.

Retkikaveri kääntää kelkkansa paluumatkalle, mutta minä lähden vielä viilettämään eteenpäin kohti Majakkaselkää. Edellisellä viikolla kiinni jäätyneen laivaväylän paikkeilla käännyn takaisin. Nyt vastatuuli tuntuu, mutta toisaalta matkantekoa auttaa tasainen, liukas jää. Vastatuuleenkin puskiessa tuntuu hienolta edetä keskellä järvenselkää kohti kaukana näkyviä saaria. En ole mikään huippumenijä luistimilla, mutta nautin kovasti jo siitä että yleensäkin pystyn näin liikkumaan, huolimatta kahteen kertaan tähystetystä polvesta ja pullistelevasta välilevystä. Luistelu vaikuttaa jopa vähemmän selkää rasittavalta kuin kävely.

Pikku-Lapin rantaa

Luisteluväylä Majakkaselällä

Sunnuntaina on hokkeilun vuoro. Tuuli on vielä voimakkaampi kuin eilen, joten on paras etsiytyä metsän suojaan. Tämän päivän kohde on salmen takana oleva Kuokansalo. Hiihdän yli salmen ja ylitän kapean Hevossaaren, sen takaisen kapean salmen ja tulen Kuokansalon rantaan. Hiihtelen kotkansiipisaniaislehdon ohi. Koska lunta on vähän, vain pari- kolmekymmentä senttiä, kurkottavat kuivuneet ruskeat lehtiruodot hangesta. Yritän kuvata koristeellista vartta lähikuvaan, mutta valoa on liian vähän. Jatkan syvemmälle metsään. Käyn kyllä välillä muutama vuosi sitten hakatussa aukossa kokeilemassa josko kulku sujuisi paremmin siellä, kun ei tarvitse väistellä tiheässä kasvavia lumisia puita. Palaan kuitenkin pian takaisin metsään, koska lumikerros aukealla on niin ohut, että risut, kannot ja kivet tuntuvat raapivat Hokkien pohjia. Metsässä yhytän tuoreen lumikenkäpolun. Yllätyn kun joku muukin on täällä kulkenut. Löydän kohta myös moottorikelkkauran. Se näyttää menevän rantaan päin, joten lähden seuraamaan sitä. Kelkkauralla voi hiihtää ja liukua alamäet. Tulen rantaan pienen lahden poukamaan, väylän puolelle.

Loppumatkan seurailen saaren rantoja ja ihailen Kuokanselän aaltojen muovaamia jääkerroksia rannan puissa ja pensaissa. Tänne voisi tulla aamuauringon noustessa, kun nousevan auringon valo paistaa jääpatsaisiin. Mutta nyt ei paista. Päivä alkaa uhkaavasti hämärtyä, joten on lisättävä vauhtia ehtiäkseni kotiin ennen pimeää. Umpihangessa ei matkanteko ole kovin joutuisaa. Kuuden kilometrin kierrokseen meni aikaa lähes kolme tuntia.

Lunta ei ole paljon, vain 20-30 cm

Järvenselän takana näkyy Vuorikiukas

Pullopuu ja muut rannan koristeet

Sirppisaaren jääpatsas