Haukivesi otti pohjoisesta palanneen lempeästi vastaan kun ilma ja vesikin olivat lämmenneet kesäisiksi. Sateen jälkeen tuoksuivat koivut, pihlajankukat ja kielot.
Pakkasin kajakkiin yöpymistarvikkeet ja suuntasin kajakin keulan kohti kansallispuiston vesiä.
Purnunsaarta lähestyessäni näin kun saaren rannasta lähti vesille pitkä, tumma uimari. Lähempänä selvisi että kyseessä oli isokoskelon kuljetusoperaatio. Kahdeksan tai yhdeksän poikasta matkusti kyydissä yli salmen.
|
Taivalsaareen oli tuotu lisää polttopuuta |
Vilkaisu taaksepäin Taivalsaaren kohdalla vähän säikäytti. Näytti siltä että ukkospilvi on tulossa lännestä. Onneksi se jäi järven taakse ja vain muutamia jyrähdyksiä kuului.
Tämä erikoinen hakkuutyömaa löytyi rantakallion männystä. Puu näytti ihan hyväkuntoiselta, mutta jotain kiinnostavaa sen sisältä on täytynyt löytyä. Siinä on pitänyt koputella aika monta kertaa. Varsinkin kun puu ei ollut laho vaan kasvava.
Hölkinsaaren ohitettuani suuntasin kohti Paavalinsaaren eteläkärkeä ja pujottelin salmesta Kuivaselän puolelle.
Myhkyrässä oli yksi moottorivene ja yksi purjevene oli sinne juuri rantautumassa, mutta ajattelin sinne vielä yhden kajakinkin sopivan. Pystytin teltan ja lähdin samantien saaren korkeimmalle kohti kameran kanssa. Aurinko oli laskenut lähelle taivaanrantaa, joten punertava iltavalo värjäsi maisemaa. Siinä se ilta sitten kuluikin auringonlaskuun saakka kun kiertelin saarta puolelta toiselle etsien kuvauksellisia maisemia ja niitä korostavia valoja.
|
Pieni luoto Myhkyrän ja Vuorisaaren välissä |
|
Vuorisaaren kärki, taustalla Hirvisaari |
|
"satumaa" |
|
aurinko laskee Kuivaselän taakse |
Auringon piilouduttua palasin teltalle ja yritin vähän nukkua. Laitoin herätyksen puoli neljäksi kun tarkoitus oli nähdä myös auringon nousu, mutta viiden tunnin unet olivat liian pitkät. Olisi pitänyt herätä hieman aiemmin, koska aurinko oli jo kivunnut taivaalle. Taivaan sinipunavärit ennen auringonnousua jäivät tällä kertaa näkemättä.
|
klo 3:36 |
|
Myhkyrän maisemaa aamun valossa |
Otin vielä pienet aamutorkut teltassa ennen kuin aloin pakata tavaroita kajakkiin. Eipä ollut kiirettä mihinkään. Aamu oli kaunis ja hienoinen tuulenhenki piti itikat kauempana, ainakin kun istuin avonaisella paikalla rantakalliolla. Illalla ja aamullakin ne kävivät hyökkäykseen heti kun keskityin kameraan ja kuvaamiseen. Vaikka kuinka laittoi hyttyskarkotetta, niin jostain kohti ne kaivautuivat puremaan.
Olin tilannut kyydin hakemaan minut Porosalmelta, joten suuntasin kohti Vuorisaarensalmea ja Hietavirtaa.Vietin salmessa tovin katsellen korkeita kallioita ja niiden kasvillisuutta. Pihlajan kukat ovat nyt parhaimmillaan Haukiveden rannoilla ja kukkia on runsaasti. Ihan pienet taimetkin kukkivat.
Oli hienoa päättää kajakkiretki kauniissa säässä Järvisydämen rantaan. Vielä hienonpaa olisi ollut jos olisimme hakijan kanssa päässeet lounaalle Piikatyttöön, mutta sen tarjoilu alkoi niin myöhään (klo 14 !) että nälkäisillä ei ollut aikaa odottaa.
Lopuksi Linnansaaren ylimmän puistomestarin suunnittelemia istutuksia:
|
rahkasammalta ja suopursua, myöhemmin kukkaryhmässä kukkii kanerva |
|
karua kalliota elävöitetään runsaalla kalliokieloistutuksella |
|
liekoa ryhmitelty jäkälämatolle |
:o) Minäpä näin erään keltaisen kanootin menon. Mietin että onko se.. taisi olla.
VastaaPoistaHieno kuvat on, valo sen tekee - kuvan.
Olet varmaan katsellut jostain rannalta keltaisen kajakin kulkua. Ihmettelin, kun koko matkalla kotoa Myhkyrään ei näkynyt yhtään vesikulkuneuvoa.
VastaaPoistaJa niin, valon etsimistä se on tuo kuvausharrastus. Etsimisen oheistuotteena näkee ja kokee kaikenlaista.