Lähdimme päiväretkelle Ouluun, Pohjois-Pohjanmaan pääkaupunkiin. Matkaa Kuusamosta Ouluun on 220 km. Maisemat muuttuvat heti Kuusamosta lähdettyä. Soita ja kuivia kitukasvuisia mäntykankaita viivasuoran tien varrella, eipä paljon muuta.
Tie ylittää pari kertaa Iijoen. Se oli vielä tukevasti jäässä. Lähempänä Oulua huomaa selvästi miten lunta on paljon vähemmän kuin Kuusamon seudulla. Kiimingissä poikkeamme neljä kilometriä Kiiminkijoen vartta etelään Koitelin koskille. On lähes parikymmentä vuotta siitä kun olen koskella käynyt viimeksi. Paljon on ympäristö muuttunut siinä ajassa. Leveitä sora- ja lankkupolkuja kiertelee kosken rantoja, riippusillat johtavat kosken keskellä oleviin pikku saariin ja tulipaikkoja on runsaasti.
Vettä on nyt paljon. Isoja jäälohkareita on tarttunut rannoille ja kosken keskellä oleville kallioille. Rannalla on jopa viidenkymmenen sentin paksuisia jäälauttoja joiden puikkojäätä pilvettömältä taivaalta paistava aurinko alkaa hajottaa.
Oulun torilla on hiljaista. Muutama uskalias uhmaa mereltä puhaltavaa jäätävää tuulta ja kahvittelee torikahvilassa. Jäätelön myyjäkin on paikalla, joten on ihan pakko nauttia kevään ensimmäiset tötteröt. Kun kääntää kasvot aurinkoon ja selän tuulelle, tarkenee istua hetken torikahvilassa. Kierros kauppahallissa ja kaupungilla, sitten ajelu katselemaan Kaakkurin kasvavaa kauppakeskittymää.
Olen aina ihmetellyt ja eilisen jälkeen ihmettelen edelleen miksi Kuusamo kuuluu Oulun seutuun maakunnallisesti.
 |
| Koitelin koski |
 |
| Puikkojää hajoaa auringossa |
 |
| Oulun kauppahalli |
 |
| Oulun polliisi |
 |
| Ne ensimmäiset |
 |
| Suo tulvii |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti