torstai 23. helmikuuta 2017

Hiihtoretki Sorsavedelle

Tuli viestiä Sorsaveden suunnalta; jäälatu on auki ja Kuvajanlahden jääputoukset komeita. Sinnepä siis retkipäivää viettämään. Lähdin ajamaan Leppävirralle aamuhämärässä. Oli luvattu aurinkoinen päivä, mutta heti aamusta oli nähtävissä, että auringon näkymistä on turha odottaa. Pakkasta oli reilusti, noin neljätoista astetta. Vähän jännitti ajella kapeita, mutkaisia ja mäkisiä kyläteitä, mutta pääsin ongelmitta noin neljänsadan metrin päähän ladun lähtöpaikasta. Sen lähemmäksi en uskaltanut ajaa, koska aurattu tie kapeni ja näytti laskeutuvan jyrkästi lahdenpohjukkaan. Olisi siellä ladun alkamispaikan lähellä ollut kääntöpaikka ja levike jos sinne saakka olisin rohjennut ajaa.

Laskeudun Vehkalahden päästä jääladulle. Tämä talvi on ollut suotuisa jäällä liikkujille. Pakkasta on ollut sen verran, että lämpiminä jaksoina jäälle noussut vesi on jäätynyt kovaksi. Ennen viimeisiä lumisateita jäällä pääsi liikkumaan lähes missä vaan. Nyt kun on satanut uutta lunta, on mukavampi hiidellä kunnostettuja latuja pitkin.

Järven koilliskulmalla on Sorsaveden komeimmat vuorimaat. Mustalahden ylitettyäni latu johdattaa kapeaan ja jyrkkärantaiseen lahdukkaan, josta kuljetaan Kohokannaksen yli Koholahden puolelle.


Koholahden pohjoiseen viettävällä rannalla on pieniä jäämuodostelmia, mutta on muutakin ihmeteltävää, kuten tämä kukkakimppua muistuttava värikäs rahkasammalmätäs kanervareunuksella.


Pakkassäässä rantojen lehtipuut ovat saaneet hopeanhohtoisen huurrekerroksen.


Koholahdella latu haarautuu toisaalta Laitilanniemen suuntaan ja oikealle Kuvajanlahdelle päin, jonne lähden hiihtämään.


Kuvajanlahden pohjoisrannan kalliolla virtaa vesi läpi vuoden. Kesällä kalliohyllyjen tihkupinnoilla on nähtävillä värikkäitä rahkasammalmattoja, talvella jääpuikkoseinämät peittävät kalliopintoja. Paikoin vuoren uumenista tihkuva vesi on humuspitoista, joten jääpuikot ovat värittyneet ruskeiksi.






Vierellä on matalampi jääputous. Se on joka vuosi lähes samannäköinen.




Koska lunta on maassa vähän, näkyy kallioseinämillä paikoin värikkäitä sammallaikkuja.

Puna-kelta-vihreät sammalet hehkuvat värikkäinä sulan maan aikaan, mutta jään ja lumen kehystäminä ne ovat vielä näyttävämpiä. Niiden väri korostuu muuten valko-harmaassa maisemassa.




Kallion varjoisimmissa syvennyksissä loistaa keltaisena varjorikkijäkälä.




Lähden hiihtämään takaisin Koholahdelle päin. Pienen saaren rannassa väripilkkuna erottuvat huurteen koristamat vaiverot.


Tämä on tyypillistä Sorsavettä. Metsäisiä, kalliorantaisia saaria ja pieniä luotoja, joissa pienimmilläkin kasvaa vähintään yksi puu.


Kotalahden kyläyhdistys on parina viime vuonna urakoinut Koholahdelle rantautumispaikan. Tulistelukota, rannan tulipaikka, laituri, puuvaja ja puucee ovat valmistuneet Ely-keskuksen avustamana ja kyläläisten talkootyönä.





Kodan portaissa huomio kiinnittyy luonnonkiviaskelmaan.


Hyvän erätavan mukaan kodassa on valmiita pilkkeitä, mutta jätän ne enemmän tarvitsevalle ja käyn pilkkomassa tulipuut. Mikäpä pilkkoessa, kirves on teräväksi hiottu ja hakkuupölkky tukeva. Kohta tulisijassa loimuaa lämmittävät lieskat.


Kodan vieraskirjan etusivulta löydän runon, joka kiteyttää varmasti monen Sorsaveden kävijän tuntemukset. Vaikka runossa mainittuja tuntureita täällä Savon sydänmailla ei ole, niin Sorsaveden karun kauniissa kalliomaisemissa on paljon samaa kuin Lapin erämaajärvillä.

lauantai 18. helmikuuta 2017

Hiihdellen ja luistellen

Tänä talvena on Savossakin ollut kunnon hiihto- ja luistelukelit. Vaikka lunta on vähän, niin sitä on kuitenkin ollut riittävästi latujen tekemiseen. Jopa jääladut on saatu kunnostettua. Tosin viime päivien plusasteinen lämpötila on alkanut pehmentää latuja. Olenkin lähtenyt hiihtämään heti aamusta muutaman asteen yöpakkasen kovettamille laduille.

Aikaisin aamulla kuukin on vielä näkyvillä. Aamutaivaan väri on sinipunainen.




Ennen auringonnousua idän taivas hehkuu monivärisenä.


Värikäs latu kohti valoa.






Juuri nousseen auringon säteet hipaisevat jo rannan järviruokojen tähkylöitä.




Selkä-Havukan saaressa ei lunta ole kuin nimeksi.




Illan viimeiset valot ovat aamun valojakin värikkäämpiä.


Nyt on luistelijoillekin huippuolosuhteet. Kuopion matkustajasataman edustalta lähtee leveät jääväylät Kallavedelle. Kuopionlahden 5,5 kilometrin lisäksi on käytössä kahden kilometrin rata ja tänään avautuu vielä Itkonniemen viiden kilometrin lenkki.

Puitteet ovat hyvät ensi viikonlopun Finland Ice Marathonia varten ja sellaisena ne pysyvätkin jos sääennusteisiin on luottamista. Ensi viikolle kun on luvassa kylmenevää säätä.







Luistelun lomassa pääsee retkitunnelmaan lähes keskellä kaupunkia. Vasikkasaaren edustan laavulla riittää tulistelijoita ja makkaranpaistajia.





maanantai 13. helmikuuta 2017

Huurretta, jäätä ja auringon kultaa

Helmikuisena pakkaspäivänä kosken rannoilla riittää katseltavaa auringonnoususta auringonlaskuun. Normaalitalvena tammi-helmikuussa rantapuut ovat paksun lumen peitossa, mutta tänä talvena lumi ei ole pysynyt puiden oksilla. Parin viikon pakkasjakso on sentään kuorruttanut puut ja pensaat huurteella.


Koskikarojen sukeltelua on hauska seurata.


Auringon noustua metsänrajan yläpuolelle alkaa pakkasusva nousta joen ylle.








Rannan jääpuikot peilaavat veteen keskipäivän kirkkaassa valossa.






Erikoista reikäjäätä huurreneulasten koristamana.


Huurteisimmat pensaat ovat ihan rannan tuntumassa.










Auringonlasku on kullankeltainen.