torstai 25. elokuuta 2016

Revontuliaika alkoi taas

Missasin kauden ensimmäiset, Etelä-Suomessakin näkyneet revontulet, koska matka vei kohti pohjoista jossa juuri sinä yönä oli pilvistä.

Seuraavana iltana jäämme yöpymään Sallaan pienen lammen rannalle. Revontuliennusteet lupaavat tulevalle yölle revontuliaktiivisuutta.  Virittelen risukeitintulet pimenemistä odotellessa. Kuu on noussut juuri metsänrajan yläpuolelle.


Pohjoisen taivas pysyy yllättävän kirkkaana pitkään auringonlaskun jälkeeen. Ihan hento vihreä juova alkaa kuitenkin erottua kuun vierellä.




Ennen puolta yötä taivaalla alkaa tapahtua liikehdintää. Pohjoisen ja idän taivaalle nousee kapeita revontulijuovia. Ne eivät vielä erotu kovin hyvin, koska on niin valoisaa.


Puolen yön aikaan yht'äkkiä luoteiselle taivaalle leimahtavat tanssivat revontulet.


Samaan aikaan idän taivaan ohut revontulijuova kasvaa leveäksi sykkiväksi nauhaksi, joka kohoaa ylös taivaankannelle.









Tällä kertaa revontulinäytös ei kestä kauan. Alun aavistuksenomaisesta revontulinauhasta loimujen lopulliseen hiipumiseen kuluu aikaa vain puolisen tuntia. Katsoin seuraavana päivänä Sodankylän tutkimusaseman tilastoa. Puolen yön aikaan oli yksi punainen palkki. Muuten koko yö oli matalia sinisiä palkkeja. Tämä näytös oli lyhyt ja revontulet vilkasliikkeisiä.


Revontulinäytöksen jälkeen on kuun vuoro. Illan viiletessä usva alkaa nousta lammen pinnalle. Usva pehmentää myös kuunvaloa ja puolikas kuu näyttää suuremmalta.


Yö ei ole täysin hiljainen. Kauempaa kuuluu joutsenten laulu ja kohta yksi joutsen lentää ihan pään yläpuolelta ja laskeutuu lammelle.





Otsalamppu paljastaa miten paljon sumua on lammella. Se ikäänkuin kiehuu lampun valokeilassa. 


Kello on jo puoli kaksi ennenkuin malta mennä nukkuman. Elokuun yöt ovat ihmellisiä.


maanantai 22. elokuuta 2016

Kuutamomelonta

Onnistuneen kuutamosoudun jälkeen oli luvassa vielä lisää kuutamoa ja vesilläoloa. Olin mukana Puijon Ladun järjestämässä kuutamomelonnassa Pohjois-Kallavedellä. Illasta keskiyölle ajoittuneella retkellä olikin tarjolla monenlaista luonnonilmiötä: auringonpaistetta, ukkospilven uhkaa, upea auringonlasku, sateenkaari ja loppunäytöksenä kuutamo.

Lähtövalmisteluja Puijon Ladun tukikohdan, Pilpan majan rannassa.


Mukana on yli kolmekymmentä kajakkia. Alkumatka melotaan aurinkoisessa säässä.


Jänissaarten kapeaan salmeen mennään jonossa.


Länsi-luoteeseesta alkaa kuulua jyrähtelyä ja tumma pilvi alkaa hiljalleen levittäytyä taivaalle. Salamatkin välähtelevät.


Selkeällä taivaalla on hienoja pilvimuodostelmia.




Järven takana sataa jo.


Käännymme Kaijansaaren kärjestä itään, kohti Laivonsaarta. Ukkospilvi seuraa.


Ehdimme Nimismiehennokan tulipaikalle juuri ennen kuin sade alkaa. Se on vain ihan pientä tiputtelua, kun varsinainen saderintama ei tullutkaan päälle niin uhkaavalta kuin se näyttikin. Ja kohta paistaakin aurinko. Nuotiokatoksessa paistuu makkarat ja kiehuu nokipannukahvi.


Komea sateenkaari näkyy kauan eteläisellä taivaalla.




Samaan aikaan Nimismiehennokan toisella puolen voi ihailla värikästä auringonlaskua.








Auringonlaskun jälkeenkin taivas heijastelee punasävyjä veden pintaan.










Lähdemme paluumatkalle reilun puolentoista tunnin tauon jälkeen, noin klo 21:30.




Valot on sytytetty otsalamppuihin ja kajakkeihin.






Kuutamomelonnan pääesiintyjä on juuri noussut pilven takaa. Kuun ollessa lähellä taivaanrantaa sen valo on värikkäintä ja kultaisen kuunsillan hetki ei ole pitkä. Siksi kaarran hieman syrjemmälle ja pysähdyn hetkeksi kuvaamaan kuuta. Kuun valo ei riitä valaisemaan pimenevää yötä.




Tässä viimeinen suurinpiirtein onnistunut kuva retkeläisistä kuunsillalla.

Loppumatkan melomme vastatuulessa järvenselän ylittäen ja rantaudumme Pilpan laituriin vähän ennen puoltayötä.

perjantai 19. elokuuta 2016

Kuutamosoutu

Työnnän soutuveneen vesille Laajalahden hiekkarannalta ja lähden soutamaan vastatuuleen kohti Sorsaveden saaria. Toiveena on nähdä tulevana iltana ja yönä täysikuu Sorsaveden yllä. Oikukas säätila ei lupaa kovin hyvää kuutamon näkemisen suhteen. Jo ensimmäisen kilometrin matkalla on pysähdyttävä pitämään sadetta. Mutta sittenpä selkeneekin ja pääsen jatkamaan matkaa.

Etenen niemien ja saarien suojassa koettaen vältellä aukkoja, johon tuuli pääsee puhaltamaan. Soutukokemukseni on vähäinen ja tässä vaiheessa kaduttaa, että en lähtenyt kajakilla, jolla vastatuuleen meno olisi ollut vaivattomampaa.


Pikkuinen saari tarjoaa näköalat joka ilmansuuntaan. Saan veneen kiinnitettyä tuulensuojaan kalliorannan syvennykseen ja pystytän teltan sammaljäkälämatolle.


Aurinko on jo painunut lähelle metsänrajaa ja matala valo värjää rantakalliota.




Kalliota peittävälle jäkälämatolle ei kannata astua. Sateiden jälkeen jäkälän peittämä kallio on liukas.







Auringon painuessa piiloon alkavat pilvien värit voimistua.









Kun palaan ilta-aurinkokalliolta nuotiopaikalle, huomaan että kuu on päässyt yllättämään. Se on jo noussut kaakosta metsänrajan yläpuolelle.

Kuu näyttää ihan täydeltä vaikka varsinainen täysikuu on kalenterin mukaan vasta seuraavana yönä.




Kuunsilta alkaa näkyä kuun noustua vähän korkeammalle. Saaren takana olevaan salmeen käy tuuli ja siellä kuunsilta on leveämpi kuin tyynessä vedessä saaren edustalla.



Käyn nukkumaan puolenyön jälkeen. Kuukin on mennyt hetkeksi pilveen.


Aamuyön näkymä teltan oviaukosta. En malta enää nukkua, vaan nousen odottelemaan kuunlaskua ja auringonnousua.




Kuun mentyä piiloon ehdin keitellä aamukahvit auringonnousua odotellessa.


Aamuauringon hetki on lyhyt. Melkein heti noustuaan aurinko menee paksun pilvikerroksen taakse. Mutta en voi valittaa. Epävakaisesta säästä huolimatta näin samalta paikalta auringonlaskun ja -nousun ja kuunnousun ja -laskun.



Tuuli on hieman tyyntynyt eilisestä, mutta nyt se on myötäinen ja soutaminen helppoa.




Luulin jo kalasääskien lähteneen, kun eilen luodon sivuttaessani niitä ei näkynyt. Mutta nyt ne ovat paikalla ja lentelevät pesän lähettyvillä. Minä kaarran veneen kauemmas etten häiritse niitä sen enempää. Kalasääsket olivatkin retken ainoat lintuhavainnot. Kuikan ja kurkien äänet kuulin, mutta en nähnyt. Enkä muuten nähnyt ainoatakaan venettä koko retken aikana.