Kesäsää on ollut epävakaista. Harvassa ovat sateettomat, aurinkoiset ja lämpimät päivät. Poikkeuksiakin on. Vietin vuorokauden meloen, mökkeillen ja suolla rämpien eikä satanut koko aikana.
Rauhallista melontaa mökkijärvellä maisemia ihaillen.
Viime kesänä lahden kaikki suomenlumpeen kukat oli syöty. Nyt pienessä lahdenpohjukassa on muutama avautuva lumpeenkukka. Ne erottuvat hyvin tyynellä säällä. Aallokossa niitä tuskin huomaisi, koska kukan läpimitta on vain pari senttiä.
Nuottaruohon hyvinvointi ilahduttaa. Se kertoo järven tilasta. Nuottaruoho viihtyy vain puhtaissa vesissä. Samoilla paikoin on alkukesällä kukkinut järvisätkin, joka sekin on puhtaiden vesien kasvi.
Pieni linnunpoika räpiköi rannan läheisyydessä. Seuraan vähän aikaa sen touhuja. Ei näy emoa eikä muita poikasia. Tulee mieleen suomalaisen kansanlaulun sanat.
Joku yksinäinen eksynyt,
Joka vilua vaikeroi,
Jok' on kaislikossa kierrellyt eik' emoa löytää voi
Sinne se jää yksikseen harhailemaan. Ei voi kuin toivoa, että emo löytyy.
Miten upea kesäpäivä. Istun kajakissani, käännän kasvot aurinkoon ja nautin.
Rantakukkia ei lahdella ole kovin monta. Siksi useampikin mehiläinen on töissä tässä yhdessä kukinnossa.
Saunaa lämmittäessä seuraan samalla auringon painumista lahden taakse.
Päivä on lyhentynyt jo niin paljon, että auringonlasku näkyy mökkilaiturille.
Iltataivaan vahvat värit auringonlaskun jälkeen.
Aamulla kuuden aikaan lahdella leijuu vielä ohut kerros usvaa. Melon kanootilla lahden pohjukan pienelle luonnonsuojelualueelle.
Lehtopalsamin kukinta ei vielä ole alkanut. Löydän vain yhden avoinna olevan kukan.
Luhtavuohennokka kukkii rannan louhukossa. Olisin halunnut kulkea syvemmälle metsään, mutta sammalen ja jäkälän peittämät kivet ovat niin liukkaita, että katson turvallisemmaksi tällä kertaa jättää louhukkokävelyn väliin. Syvemmällä louhukossa olisi mahdollisesti ollut haisukurjenpolvea.
Kotimatkalla käyntikohteena on pieni suoalue, jossa kämmekät ovat jo lopettaneet kukinnan. Harvinaisessa valkoisessa punakämmekässä on vielä vähän avonaisia kukkia.
Suon kurjenjalat ovat luonnon perhosbaareja. Yksittäiset kurjenjalat keräävät runsaasti sinisiipiä ja hopeatäpliä. Luulisin, että tässä on angervohopeatäplä.
Vesiherne kukkii nimensä mukaan vedessä. Hyllyvä sammalikko kannattaa sen verran, että saan muutaman kuvan tarkennettua oikein.
Näiden kaunotarten vuoksi tulin suolle. Tänä vuonna kukinta ei ole kovin runsas ja harvat kukinnot ovat hankalasti kuvattavissa, koska ne kasvavat lammen rannalla kukat kääntyneinä lammen suuntaan. Suoneidonvaipan esiintymä on kuitenkin edelleen elinvoimainen ja uusia versojakin on noussut.
Ihan vedessä kasvava suoneidonvaippa on jo kuihtumassa.
Suo tarjoaa vierailijalle herkkuhetken. Kerään suon reunalta suuhun parikymmentä kypsää lakkaa.
