Korouoman könkäitä

Korouoman rotkoon laskee useita jokia ja puroja. Kurttajoen Koivuköngäs ja Alaköngäs ovat olleet retkikohteinamme usein. Niiden lisäksi tutustumme tällä retkellä Posion Palokönkääseen.

Suomen vesiputoukset-sivusto esittelee suomalaisia putouksia. Syyskuussa sivustolle oli ilmestynyt uusia putouksia, joiden joukossa oli Posion Paloköngäs maininnalla runsasvetinen porrasputous Posiossa Korouoman rinteellä. 

Päivä alkaa kävelyllä Kurttajoen maisemissa. Pakkasta on aamuvarhaisella lähes kymmenen astetta. Pakkasen vaikutuksen huomaa myös Koivukönkään putouksessa. Jäätä on alkanut muodostua kallion pintaan.

Rantapuiden oksia peittää paksu huurrekerros. Koivuköngäs on syvässä rotkossa metsän keskellä. Vaikka aurinko on noussut jo jonkin aikaa sitten, ei valo yllä uoman pohjalle vielä pitkään aikaan.

Alaköngäs on myös alkanut jäätyä. Se on Kurttajoen viimeisin putous ennen kuin joki yhtyy Korouoman Korojokeen.

Taustalla näkyvään Korouomaan paistaa jo aurinko.

Kymmenen kilometriä Kurttajoelta länteen, paikassa jossa Posio-Rovaniemi ylittää Palojoen, on tien varrella vaatimaton puinen viitta joka ohjaa Palokönkäälle.

Heti maantiesillan jälkeen Palojoen virtaus kiihtyy ja pian on edessä ensimmäinen pieni köngäs. Vielä puolenpäivän jälkeenkin jokirannan pensaat ja puut ovat huurteessa.

Palokönkään koskiosuudet ovat noin neljänsadan metrin matkalla. Joki putoaa tuolla matkalla 35 metriä useana könkäänä.

Pakkanen on koristellut jokirannat. Yksityiskohtia on niin paljon, että matka joen rannan polkua etenee hitaasti. Jatkuvasti löytyy lisää kaunista kuvattavaa.

Viimeisin köngäs on korkein ja komein. Könkään keskivaiheilla on pari metriä korkea lähes pystysuora seinämä. Ylhäältä katsoen jokiuoma näyttää häviävän kokonaan.

Paloköngäs on runsasvetinen, putoukset komeita ja ympäröivät rannat helppokulkuisia. Ihmettelen miksi tätä paikkaa ei ole aiemmin "löydetty". On siellä ollut kävijöitä poluista päätellen, mutta yleisessä tiedossa Paloköngäs ei ole. Jospa se aluksi saisi nähtävyysopasteen Rovaniemen tien varteen. Vähäisempiäkin könkäitä on merkitty opastaululla.

Vielä muutama yksityiskohta:

Pyhän jyssäys

Kuljin syyskuun loppupuolella Pyhävaaran uutta kävelyreittiä, Pyhän jyssäystä, ylhäältä Pikku-Pyhävaaran kodalta Rukalle. Silloin jäi ympyräreitin itäinen puoli kulkematta. Nyt päiväretken kohteena oli koko seitsemän kilometrin pituinen patikointireitti.

Pyhän jyssäys-reitin alku- ja päätepiste on Juhannuskallion alapuolella oleva Pirunkirkon parkkipaikka. Ei ole suurta eroa miten päin reitin kulkee, mutta myötäpäivään kiertäen nousu vaaralle on hieman helpompi, koska polku kulkee loivasti kiertäen itärinnettä ylös,

Rukanriutan loma-asunnot jäävät taakse kun polku lähtee nousemaan jyrkästi pienelle kukkulalle. Puiden lomasta näkyy kaukana Kitkajärven takaa Riisitunturi.

Lunta on maassa muutama sentti. Parimetriset pylväät polun varrella opastavat kulkijan pysymään oikealla reitillä paksussakin hangessa.

Kukkulan laella on vielä runsaasti punaisia mustikanvarpuja, tosin lumikuorrutteisena.

Tämä pyramidi polun varrella on vanha muurahaispesä.

Pieni rinnesuo metsän keskellä.

Siellä minne tuuli ei ole yltänyt on lunta jäänyt puiden oksille.

Kota Pikku-Pyhävaaran laella on sopivasti reitin puolivälissä.

Pikku-Pyhävaaran länsirinne on itäpuolta jyrkempi. Avonaiselta jyrkänteen reunalta näkee kauas. Tästä polku lähtee viistosti alas kohti Hirsilampea.

Pyhävaaran polku kulkee lähes koko matkan metsässä ja on siten hyvä retkikohde tuulisenakin päivänä. Lumen lisääntyessä reitin voi kulkea lumikengillä.

Lemmikinkukkia lokakuussa

Meloessani kaupungin lähivesillä viime viikolla sivusin Katiskanniemen rantoja. Niemi näytti metsäiseltä ja sen kalliorannat houkuttelevilta, joten lähdin katsomaan miltä Katiskanniemi näyttää polulla kulkien.

Katiskanniemi on kartalta katsoen aivan kaupungin ytimessä; Leväsen-, Jynkän-, Särkiniemen- ja Haapaniemen kaupunginosien ympäröimänä. Se on kuitenkin liikenteellisesti suojaisessa paikassa hotelli Rauhalahden takana. Auto jääkin hotellin parkkipaikalle ja jalkaudumme polulle kohti niemeä.

Hotellin takaa alkaa maalaismaisema. Molemmin puolin tietä on metsälaitumia. Läheisen Rauhalahden ratsastuskoulun hevoset saavat laiduntaa luonnonlaitumilla.

Tien varrella, suurten kuusten alla, on lehtokuusamapensaita, joiden lehdet ovat jo tippuneet, mutta jäljelle jääneet punaiset marjat.

Luontopolku kulkee Jätkänkämpän ohi. Nurmeksesta siirretty 1950-luvun tukkikämppä on matkailukäytössä. Samassa pihapiirissä on "mualiman suurin savusauna". Tiistasin kämpällä on perinneilta, jolloin voi kylpeä savusaunassa ja syödä kämppäillallinen hanurimusiikin ja laulujen viihdyttäessä.

savusauna

Polun varren kosteikon pohjalla vilkuu pieniä punaisia ja sinisiä kukkia. Lemmikit ovat innostuneet kukkimaan lokakuussa. Lemmikki kukkii yleensä kesä-heinäkuussa. Lämmin syksy on varmaan sekoittanut normaalin kukinta-aikataulun.

Polku seurailee rantaa ja kiertää koko niemen ympäri. Katiskannimen luonnonsuojelualueen koko on noin neljätoista hehtaaria. Alueen keskiosan painanteessa on lehtokasvillisuutta, rannoilla viihtyvät männyt ja kuuset. Katiskanniemi on mm. liito-oravan ja pikkutikan asuinpaikka.

Katiskannimen ja viereisen Särkiniemen kärjen välinen salmi on kapeimmalta kohti vain viitisenkymmentä metriä.

Särkiniemen kärjen takaa näkyy Kumpusaaren teollisuusalueen rakennuksia.

Suojaisen Särkilahden rannoilla hehkuvat vielä lehtipuut ruskaväreissä.

Katiskanniemessä on muutamia todella suuria puita.

Laskeva aurinko valaisee vielä metsän reunan pihlajia.

Sain Tiitsan kuvablogista haasteen ja huomionosoituksen, kiitos. On mukava saada palautetta.
Blogini oikeassa reunassa on lueteltu blogeja eri aihealueista; retkeilyä, luontoa ja valokuvausta ja vähän muutakin. Blogimaailma on runsas, joten listassani on vain pieni osa inspiraation lähteistä. Mutta siinä aluksi vinkkejä inspiroitumiseen.