Kevättä?

Jokohan viimeinkin talvi alkaa menettää otettaan. Vielä viime lauantaina satoi reippaasti lunta mutta tämän viikonlopun sateet ovat tulleet vetenä. Viikolla oli kyllä kipakoita yöpakkasia; parikymmentä astetta näytti auton mittari kun ajelin keskiviikkoaamuna töihin. Mutta päivällä aurinko jo lämmittää.  Talitinttikin oli huomannut kevään tulon. Laulu soi nyt pitkänä titityynä. Mitähän lienee miettinyt ukkometso kun yhtenä aamuna töihin mennessä ohitin sen lähietäisyydeltä.  Siinä se katseli tien penkalla metsään päin eikä välittänyt vaikka ajoin hiljaisella vauhdilla ihan vierestä. Komea lintu.
Tämän päivän kävelylenkillä näin tuoreita saukon jälkiä Voinsalmen sulan reunalla. On sekin talvesta selvinnyt. Järvisimpukan kuoria näkyi runsaasti virran rannan kiven juuressa joten herkkuja on riittänyt. Kävin katsomassa myös saaren toisen puolen sillalla joko joutsenia näkyisi mutta ei ollut joutsenia eikä isokoskelotkaan olleet vielä paikalla.  Jospa nyt, tuulen käännyttyä etelään, alkaa muuttajia saapua.

Iltapilvi kuvastuu...ja 180 astetta

Kunnon lumipyry

Potkukelkalla Linnansaareen

Tulet Lapinsaaressa

Lumet varisevat auringon lämmössä

Norpan valtakunta

Aamulla ei sää näyttänyt kovin lupaavalta.  Satoi lunta. Säätiedotus oli kuitenkin luvannut selkenevää joten pakkasin repun ja potkukelkan autoon ja ajelin kohti Porosalmea.  Luistelureitillä on muutaman sentin lumikerros.  Matka taittui hitaasti kun kengän nastat ei pitäneet lumikerroksen vuoksi. Niinpä neljän kilometrin jälkeen jäin Lapinsaaren leiripaikalle ja tein tulet.  Makkaran paistuessa alkoi aurinko pilkistellä pilvien takaa ja pian oli täysin kirkasta.  Reitin huoltajatkin olivat parahiksi liikkeellä joten lumet oli aurattu reitiltä ja niinpä lähdin jatkamaan matkaa kohti Linnansaarta.  Aurinko lämmitti eikä tuullutkaan joten olosuhteet olivat mainiot.  Saarten kalliorannat ja lumiset puut uinuivat talvisessa rauhassa. Mukava siellä on norpan pesiä kun lunta riittää.  Alkumatkalla ei ollut paljon muita kulkijoita mutta Linnansaarta lähestyessäni alkoi tulla porukkaa vastaan. Linnansaaressa oli lettubaari auki. Kylläpä kahvi ja lettu maistuivat neljäntoista kilometrin potkuttelun jälkeen.

Kun lähdin paluumatkalle oli aurinko mennyt pilveen. Parin mehutankkauksen voimin jaksoin Porosalmelle. Kuusi tuntia meni aikaa reissuun tulentekoineen ja kahvitteluineen.  Mutta minulla ei ollutkaan aikatavoitetta vaan tarkoitus oli nauttia hienosta talvipäivästä upeassa maisemassa.

Tähtiöitä

Lapsena asuin syrjäkylässä soiden ja metsien keskellä. Kuljin koulumatkan, n. 3,5 kilometriä jalan tai hiihtäen ainoana valona kuu ja tähdet.  Tänne maalle muutettuamme koin muistuman lapsuudesta kun pitkästä aikaa taas näin tähtitaivaan.  Taajamien valot häivyttävät tähtien tuikkeen. Kirkkaina, kuulaina iltoina täällä pimeän keskellä lähden ulos ja kuljeskelen lähiympäristössä kuun valossa. Miten valoisa voikaan helmikuinen talvi-ilta olla kun lumet puiden oksilla ja hanget heijastelevat valoa.

Viikonloppu Kuusamossa

Viikonloppu Kuusamossa tarjosi pirteitä pakkaskelejä. Perjantaiaamuna mittari näytti kolmekymmentä pakkasastetta, lauantaiaamuna kolmekymmentäviisi ja sunnuntaiaamuna kolmekymmentäkahdeksan. Toki auringon noustessa kylmyys vähän hellitti mutta alle kahdenkymmenen asteen lukemia ei mittarissa nähty.


Suuria eroja lämpötiloissa oli myös paikallisesti. Kun lauantaiaamuna lähdettiin liikkeelle kohti Rukaa, lauhtui sää matkan aikana kymmenen asteen verran. Ylhäällä oli siis huomattavasti lämpimämpää. Perjantaina ajelimme Vuotungin ja Kuusingin suunnalla maisemia katsellen. Isokenkäisten klubikin löytyi sivutien päästä :) Lauantaiaamuna kävimme Käylän koskella tervehtimässä koskikaroja. Ne olivat harvinaisen pelottomia. Eivät välittäneet katselijoista vaan kisailivat koskessa varmaankin parasta ruokailupaikkaa tavoitellen. Paluumatkalla kävimme Rukan Maston rinteellä tykkypuita ihailemassa. Iltapäivällä kiipesimme Konttaiselle. Parkkipaikalta ylös laelle oli tampattu kova polku. Suksisauvoista olisi ollut apua etenkin alaspäin tullessa jyrkällä kulku-uralla. Konttaisen laella avautui komea tykkymaisema. Aurinko oli jo matalalla joten valo pilkisteli lumikuorrutteisten puiden välistä ja loi varjoja hangelle. Komea oli myös huipulta avautuva maisema. Kirkkaalla säällä näkyi kauas metsien ja järvien pilkuttamaa lumimaisemaa joka suuntaan.

Sunnuntaiaamuna suuntasimme uudelleen Käylän koskelle. Lauantaiaamu oli ollut pilvinen mutta nyt aamutaivas lupasi auringon tulevan esiin. Ja niin se oli tullutkin ennen kuin ehdimme koskelle. Mutta vielä nousevan auringon kaunis vaaleanpunasävy värjäsi kosken huuruja. Säntäilin kameran kanssa pitkin rantoja etsien hyviä kuvakulmia. Valo muuttui nopeasti ja pian pehmeät pastellivärit olivat hävinneet. Auton mittari näytti kolmekymmentäkuusi astetta. Ihmettelin vain sitä kun ei tullut yhtään kylmä. Ilmeisesti pakkaskelit ovat opettaneet pukemaan päälle tarpeeksi vaatetta. Silmälasit kylläkin olivat ihan jäässä joten tarkennusongelmia oli.