sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Kaksi aamua Kuusamossa

Kun Koillismaan syksy alkaa kääntyä kohti talvea, on aika kerätä talteen sulanmaankauden viimeiset heijastukset ja viimeiset auringonnousut sumusta. Kuvasin Kantojärvellä auringonnousua rannalla ja toinen auringonnousun hetki on kuvattu Rukan Maston rinteeltä.

Aamu Kantojärvellä

Järvi on tyyni ja veden pinnalla leijuu vain hentoa usvaa kun tulen Kantojärven rannalle. Pohjoisen suunnalta alkaa levitä pilvirintama. Ehtiikö se peittämään selkeän taivaan ennen kuin aurinko tulee esiin. Jään odottamaan. 




Pikku-Konttaisen, Hopeavaaran ja Mossorinvaarojen jono piirtyy järven takana.


Auringon noususuunta on vielä vaarajonon laidalla. Tästä eteenpäin auringonnousu tulee jäämään vaarojen taakse.











Välillä taivaanrannan pilvi peittää auringon, mutta sen valo heijastuu pilviin.


Päällekkäisvalotus






Sopivasta suunnasta tuleva valo värittää ohuen sumun kullanväriseksi. Pilvet levittäytyvät kauniisti antamaan ilmettä maisemaan.










Aamu Mastolla

Rukan Mastolla tulee, mutta onneksi alhaalla notkopaikoissa on tyyntä ja sumu on jäänyt lautaksi soiden ja pienten lampien yläpuolelle. Vuosselijärvi sen sijaan näkyy hyvin Mastolle.


Ilmavirta nostaa pilvivyöryn Rukajärven ylle.


Ihmeellistä, miten sama maisema voi olla joka kerran vähän erilainen. Valon suunta, valon väri, pilvien määrä ja niiden sijainti taivaalla sekä sumun määrä. Nuo kaikki elementit vaikuttavat siihen miltä maisema näyttää. Ja tilanne elää koko ajan. Aurinko nousee ylemmäs, pilvet liikkuvat, sumu liikkuu ja sitä mukaa maisema muuttuu jatkuvasti.






Valtavaara on pilvien peitossa






Eniten odotan ja toivon vaaleanpunaisen sumun hetkeä. Ja tälläkin kertaa odotus palkitaan.







maanantai 30. syyskuuta 2019

Konttaisen kuhaus

Käydessäni Konttaisella elokuun loppupuolella löysin itäiseltä rinteeltä sinisiä merkkinauhoja ja uutta pengerrystä. Uusi reittilinjaus Konttaiselle oli tehty, mutta se ei vielä erottunut maastossa. Nyt Konttaiselle kuljetaan tuota reittiä. Entinen reitti on suljettu ja portaatkin on jo purettu pois. Parkkipaikalta Konttaisen laelle suunnataan rinteen loivempaa itälaitaa. Parikilometrinen päiväreitti kiertää Konttaisen laen ja loppumatka tullaan samaa reittiä alas. Karhunkierroksen reitti sivuaa osin tätä päiväreittiä. Konttaisen polku on saanut uuden nimenkin: Konttaisen kuhaus.








Aamu Konttaisella on pilvinen. Porontimajärven yläpuolella on vain pieni aukko pilvikerroksessa.


Suo Valtavaaran ja Konttaisen välisessä kurussa hohtaa huurteisena. Yöllä on ollut muutama aste pakkasta.









Koska sää ei suosi maisemakuvausta, keskityn kuvaamaan Konttaisen laen värikästä maaruskaa. Pieni pihlaja on upea syysvärissään ja huurrekoristeltuna.


Huurteen lisäksi vähän luntakin on jäänyt riekonmarjan lehdille.


Talvi on yllättänyt vaivaiskoivun. Osa lehdistä on vielä vihreitä.


Ruohokanukkaa polun varrella


Tämä puolukkarypäs joutui kuvauksen jälkeen parempiin suihin. Pakkaspuolukat ovat herkullisia.


Mustikanlehdet varisevat pian pakkasöiden jälkeen. Tässä vielä viime hetken hehkua.



Polku syntyy nopeasti. Muutamassa viikossa uusi reitti on alkanut erottua maastossa.



Konttaisen uusi polku on tervetullut uudistus. Loivempi reitti on turvallinen ja helppokulkuinen verrattuna aiempaan polkuun.



lauantai 28. syyskuuta 2019

Aamuhetki Pähkänänkalliolla

Syyskuu on paras ajankohta käydä Kuusamon ehkä tunnetuimmalla näköalapaikalla, Pähkänänkalliolla. Syksyllä aamusumuja esiintyy varmimmin, alkava ruska värjää rantoja ja auringon noususuunta on Kitkajoen takaa, vastapäätä Pähkänänkalliota.  Pähkänä on juuri viime päivinä ollut esillä lehtikuvissa. Iltasanomien kyselyyn Suomen kauneimmasta kunnasta osallistui yli 18 000 vastaajaa, ja Kuusamo äänestettiin Suomen kauneimmaksi kunnaksi.

Hetki ennen auringon esiintuloa on odotusten mukainen. Jokilaaksossa leijuu sumua, mutta ylempänä punertaa aamutaivas. Yöllä on ollut muutama aste pakkasta ja lämpötila on vieläkin hieman pakkasen puolella. Näillä edellytyksillä pitäisi olla nähtävissä kunnon valo- ja värinäytelmä.

Klo 6:20 nappaan ensimmäisen kuvan sumuiseen jokilaaksoon. Auringon nousuaika on kymmenen minuuttia myöhemmin, mutta juuri auringonnousun suunnalla on taivaanrannalla pilvilautta. Kallion laelle on kokoontunut parikymmentä kuvaajaa. Jotkut ovat ankkuroineet jalustansa tiettyyn paikkaan eivätkä siitä liikahda. Minä luotan siihen, että käsivaralla ja liikkumalla eri kuvauskulmia etsien löydän monipuolisimmat näkymät aamun näytelmästä.





Aurinko on noussut muutama minuutti sitten, mutta siellä se piilottelee metsän ja pilvenkin takana.




Siinä se on, odotetettu esiintulo. Tästä alkaa Pähkänän aamushow, kuvat kertokoon.



































Auringon noustua ylemmäs taivaalle, värikkäimmän valon hetki on ohi ja sumukin alkaa haihtua.


Paluumatkalla kuvaan Pähkänänlammen rannalla huurteisia juolukanlehtiä....


...ja mustikanvarpuja


Pähkänän metsätien varreltakin löytyy vielä kuvattavaa. Hakkuuaukealla, noin sadan metrin matkalla on useampi haapa, joissa jokaisen latvassa on kolme tai neljä teertä.