sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Ensimmäinen pakkasaamu

Palasimme pohjoisen kiertueelta Kuusamoon. Viimeinen yö Luostolla pidettiin sadetta ja seuraavana päivänä ajoimme Rukalle. Sadealueen mentyä ohi sää viileni ja selkeni. Oli luvassa ensimmäinen pakkasyö.  Se tiesi aikaista herätystä ja nousua Pyhävaaralle sumuaamun aurinkoa tervehtimään. Kun syysilma on kostea ja yöllä pakkasta, on melko varmaa, että aamu tulee olemaan sumuinen.

On vielä hämärää  kun lähden nousemaan polkua kohti Isoa Pyhävaaraa. Mustikanvarvut kahahtelevat kuuraisina. Olin edellisenä iltana kuvannut täysikuuta Juhannuskalliolla, nyt kuu kurkkii kynttiläkuusten lomasta, mutta en malta pysähtyä sitä kuvaamaan. On ehdittävä ajoissa ennen auringonnousua näköalapaikalle tähystämään. Hengästyneenä pysähdyn idän suuntaan avautuvalle kalliolle. Kynttiläkuusikko tummana alapuolellani, soiden ja lampien ylle asettunut sumupeitto ja taivaanrannan punerrus, tämän näkymän vuoksi kannattaa olla ajoissa liikkeellä.


Nousen vaaran laelle ja laskeudun vähän matkaa alaspäin kurkkimaan näkymää lounaan ja lännen puolelle, jossa kuu vielä näkyy ohuen pilvikerroksen takana.


Pyhävaaran laen kallio on kuurainen ja liukas. Pyhäjärvi jää kuusten taakse piiloon, mutta eipä se nyt näkyisikään, koska on sumun peitossa.


Laskeudun uudelleen idän puolen näköalakalliolle. Auringonnousu horisontista on jäänyt pilven taakse, mutta pilven raosta tuleva valo värittää sumupilveä.












Palaan katsomaan näkymää länteen. Kaukana horisontissa sumun yläpuolella erottuvat Riisitunturin laet. Aurinko kohdevalaisee viitostien varren keltaista ruskametsää.


Pyhäjärven Hannonniemi








Sumu peittää Pyhäjärveä, mutta aurinko valaisee sen rantoja.


Kun maisemat on kuvattu, on aika vaihtaa makro-objektiiviin ja luoda katse maahan. Riekonmarjan syysväri on kirkkaanpunainen, mutta erityisen punaisena se erottuu valon osuessa auringon lämmön sulattamiin kosteisiin lehtiin.


Syksyn ensimmäiset jäät löydän ihan läheltä vaaran lakea. Pieneen painanteeseen jäänyt vesi on yön aikana jäätynyt.




Laskeudun Ison Pyhävaaran ja Pienen Pyhävaaran väliseen kuruun, joka on osittain suota. Sieltä löytyy värikästä ruskakasvillisuutta huurteen koristamana. Tässä hillan ja ruohokanukan lehdet.


Mustikkaa variksenmarjan ympäröimänä.


Riekonmarjaa huurrereunoin


Ruohokanukkaa varjossa......


...ja valossa

torstai 19. syyskuuta 2019

Ruskakierros - Varangilta Karigasniemelle

Matkamme jatkuu E6-tietä länteen päin. Välimatkat Norjassa ovat pitkiä. Tienvarren viitta kertoo matkaa Narvikiin olevan yli 1000 kilometriä, siis E6 tietä käyttäen. Suorempaan sinne toki pääsisi Suomen ja Ruotsin kautta. Sinne päin mekin olemme menossa, eli Nuorgamiin.

Pykeijan risteyksessä pysähdymme ihailemaan avaraa näkymää Varanginvuonolle ja tasaista, nummimaista rantaa, jonka kasvillisuus on matalaa pensaikkoa ja värikästä riekonmarjaa. Päätämme tehdä kahdenkymmenen kilometrin piston Pykeijan kalastajakylään. Tie kulkee koko matkan Jäämeren rantaa.








Ankarissa olosuhteissa koivukin kasvaa maata pitkin.


Varanginvuono


Pykeijan talot ovat värikkäitä. Turkoosi vesi ja valkoinen hiekkaranta muistuttavat enemmän etelän lomakohdetta kuin Jäämeren rannan kylää.




Pienen koukkauksen jälkeen Tenon sillalle etsiydymme takaisin Nuorgamin tielle. (E6-tieltä ei ollut opastusta Nuorgamiin)  Nuorgamista löytyy rauhallinen, uudehko leirintäalue, Nivajoen leirintä. Läheiseltä venerannalta voi  katsella auringon laskua Tenojoen taakse.


Tenon kalastuskausi on ohi. Se varmaan selittää miksi leirintäalueella on hiljaista.


Leirintäalueen kodassa on mukava istua iltaa tulen loimussa.


Pienet revontulet syttyivät Tenon rannalle puolenyön aikaan.


Erikoinen valoilmiö syntyi rekan valoista vastarannalla. Auton tehokkaat lamput valaisivat koko tunturin.



Nuorgamista alkaa Tenon tie, joka kulkee Tenojoen varrella Karigasniemeen saakka. Tämä noin 150 kilometrin matka on varsinkin ruska-aikaan todellinen nähtävyys. Tien vartta reunustavat keltaisena hehkuvat tunturikoivumetsät. Ensimmäinen pysähdyksemme on Nuorgamin ja Utsjoen välillä oleva Välimaan saamelaistila. Kesällä tilan niittyjen huollosta ovat vastanneet lampaat. Hauskannäköinen ladon katto löytyy pihapiiristä.


Välimaan tila sijaitsee Tenon rantatöyräällä.


Kaunis portti johdattaa Tenon rantaan.




Utsjoen kunnassa on kolme Ailigas-nimistä tunturia. Tässä kirkonkylän lähellä oleva Ailigas, joka peilaa Ailigas-lampeen. Paikallinen asukas kertoi, että tällä rannalla kuvattiin Nelosen Kaamos-sarjaa. Sarjan kuvaukset on keskeytetty, eikä se ilmeisesti koskaan valmistu.


Juolukan ruskaväri vaihtelee punaisen eri sävyissä.




Jalkaudun Kuoppilasjoen rantaa kulkevalle polulle. Joen vedet tulevat kaukaa Paistunturin erämaasta.


Joen penkereeltä näkee tunturikoivikon yli Norjan puolen tuntureille.






Kuukkeli käy tervehtimässä kulkijaa


Ehkä tämä kuva selittää miksi Tenon tie kutsuu kulkemaan juuri ruska-aikaan.




Oikealla kohoaa Utsjoen toinen Ailigas-tunturi, eli Nuvvus Ailigas




Karigasniemellä jätämme Tenon rantatien ja käännymme kohti Kaamasta. Mutta ensin on pysähdys Sulaojan lähteellä ja luontopolulla. Sulaojan lähteen rannoilla on vielä kaunista koivuruskaa, mutta muuten ylänköalueilla on jo paljon lehdettömiä puita. Pohjoisen Lapin puunlehtiruska on kaunis mutta lyhytaikainen.