On vielä hämärää kun lähden nousemaan polkua kohti Isoa Pyhävaaraa. Mustikanvarvut kahahtelevat kuuraisina. Olin edellisenä iltana kuvannut täysikuuta Juhannuskalliolla, nyt kuu kurkkii kynttiläkuusten lomasta, mutta en malta pysähtyä sitä kuvaamaan. On ehdittävä ajoissa ennen auringonnousua näköalapaikalle tähystämään. Hengästyneenä pysähdyn idän suuntaan avautuvalle kalliolle. Kynttiläkuusikko tummana alapuolellani, soiden ja lampien ylle asettunut sumupeitto ja taivaanrannan punerrus, tämän näkymän vuoksi kannattaa olla ajoissa liikkeellä.
Nousen vaaran laelle ja laskeudun vähän matkaa alaspäin kurkkimaan näkymää lounaan ja lännen puolelle, jossa kuu vielä näkyy ohuen pilvikerroksen takana.
Pyhävaaran laen kallio on kuurainen ja liukas. Pyhäjärvi jää kuusten taakse piiloon, mutta eipä se nyt näkyisikään, koska on sumun peitossa.
Laskeudun uudelleen idän puolen näköalakalliolle. Auringonnousu horisontista on jäänyt pilven taakse, mutta pilven raosta tuleva valo värittää sumupilveä.
Palaan katsomaan näkymää länteen. Kaukana horisontissa sumun yläpuolella erottuvat Riisitunturin laet. Aurinko kohdevalaisee viitostien varren keltaista ruskametsää.
Pyhäjärven Hannonniemi
Sumu peittää Pyhäjärveä, mutta aurinko valaisee sen rantoja.
Kun maisemat on kuvattu, on aika vaihtaa makro-objektiiviin ja luoda katse maahan. Riekonmarjan syysväri on kirkkaanpunainen, mutta erityisen punaisena se erottuu valon osuessa auringon lämmön sulattamiin kosteisiin lehtiin.
Syksyn ensimmäiset jäät löydän ihan läheltä vaaran lakea. Pieneen painanteeseen jäänyt vesi on yön aikana jäätynyt.
Laskeudun Ison Pyhävaaran ja Pienen Pyhävaaran väliseen kuruun, joka on osittain suota. Sieltä löytyy värikästä ruskakasvillisuutta huurteen koristamana. Tässä hillan ja ruohokanukan lehdet.
Mustikkaa variksenmarjan ympäröimänä.
Riekonmarjaa huurrereunoin
Ruohokanukkaa varjossa......
...ja valossa
