Ruskakierros - Kitkajärveltä Näätämöön

Syksyn ruskakierroksemme alkaa Kitkajärven rannalta. Ilta on kaunis ja lämminkin, mutta auringon alkaessa painua Kuorikkiselän taakse ilma viilenee huomattavasti. Nuotiotuli lämmittää.. ja kevyttoppatakki.

Lännen taivaalle on jäänyt ohutta pilveä joka värjäytyy punaiseksi auringonlaskun jälkeen.

Kuin loppunäytöksenä on erikoisen punainen pilvirykelmä taivaanrannalla

Nuotiotulilla on mukava istua ja katsella kun tähdet syttyvät taivaalle.

Vähän ennen puoltayötä hento revontulikaari erottuu taivaanrannalla.

Linnunradan katselemiseen ei kyllästy.

Aamu on kylmä, sumuinen ja pilvinen, mutta pilvien välistä erottuu nousevan auringon valoa.

Matkamme jatkuu Posion, Kemijärven ja Sodankylän kautta Inariin. Mitä pohjoisemmaksi ajamme, sitä värikkäämpää on tienvarren lehtipuiden ruska. Rauhallinen leiripaikka löytyy Nuorgamin tien varrelta, harjujen ympäröimä kirkasvetinen Ruohonvetämäjärvi, saameksi Räsikeessimjävri.

Ruohokanukan punaiset marjat ja karmiininpunaiset lehdet.

Seuraavana aamuna jatkamme kohti Näätämöä. Tienvarren maisema hehkuu keltaista koivuruskaa. Ennen Sevettijärveä on monta paikkaa johon tekisi mieli pysähtyä ja lähteä kävelemään tasaisille hiekkakankaille. Lähes koko matkan aina Kirakkajärvelle asti on tien varrella pieniä ja vähän isompia järviä tai lampia.

Tunturikoivu on hieskoivun pohjoinen alalaji. Sen lehdet ovat ruskaväriltään oranssia, joskus myös punaisia. Tämä tunturikoivu erottuu huutomerkin tavoin Jänisjärven rakkakivirannalta.

Jänisjärven rantaa

Yritin etsiä ruskaväristä vaivaiskoivukasvustoa, mutta monin paikoin vaivaiskoivut ovat jo pudottaneet lehtensä. Näätämön läheltä löytyi tämä värikäs vaivaiskoivua kasvava suo.

Suomineidon päälaen ympäri autoilu ei onnistu käymättä Norjassa. Näätämön ja Nuorgamin väli on kuljettava Norjan puolella. Ensimmäinen pysähdys Norjassa on Skoltefossenin putous. Siinä Näätämöjoen vedet syöksyvät  kohti Jäämerta.

Matka päälaen ympäri jatkuu.....

Aamuja Kallavedellä

Syyskuun alussa auringon nousuaika ja normaali heräämisaikani kohtaavat. Ikkunasta vilkaisten voi arvuutella miltä aamutaivas näyttäisi siinä vaiheessa kun ehdin joko rannalle tai vesille. Monesti sää ei kuitenkaan ole sitä miltä se ikkunasta katsoen näyttää. Kun ehdin melontavajalle ja saan kajakin vesille on tuuli voimistunut ja vienyt yön jälkeen rannoilla viipyneen sumun pois. Tai pilvikerros on hiipinyt idän taivaalle peittämään auringonnousun. Kuluneella viikolla oli onnea. Kuvat ovat neljältä eri aamulta, joista kaksi vesillä ja kaksi rannoilta kuvattuna.

Ensimmäinen aamu Nurmisaaren rannalla: aurinko nousee Ollinselän takaa värittäen taivaanrannan ohutta pilvirintamaa.

Linssipalloon mahtuu koko maisema.

Toinen aamu joutsenien seurassa Vuorisalon edustalla kajakissa istuen.

Kolmas aamu: vastatuulessa Selän Lehtosaaren suojaan meloen.

Pienellä kallioluodolla pulisee teeri. Vaikka melon ihan lähelle en onnistu näkemään sitä, niin hyvin se on piilossa männynoksien suojassa.

Tuuli on nostanut sumupilvet jonoon Vanuvuoren päälle.

Neljäs aamu: on tyyntä ja ilmassa kosteutta. Nouseva aurinko värittää sumun läpi idän taivaan pilvikerrosta. Katsottavana ja kuvattavana on vaikuttava valojen ja värien näytelmä. Tällä kertaa seurana silkkiuikku.

Lämpimiä iltoja ja revontuliöitä

Elo-syyskuun vaihteessa valoisat kesäyöt ovat ohi ja taivaalla nähtävänä ensimmäiset revontulinäytelmät. Jo iltakymmenen jälkeen alkaa olla riittävän pimeää sekä revontulten että tähtitaivaan tarkkailuun.

Kun lämmintä on 17 astetta alkuyöstäkin, ei palele revontulien syttymistä odotellessa. Mitään suurta ei tällä kertaa näkynyt, mutta sentään jotain väriä yötaivaalla.

Seuraavana päivänä ajelen mökkimaisemiin; melomaan, saunomaan ja taas revontulia odottelemaan. Illan tullen lahden pinta asettuu peiliksi, on tyyntä ja ihan hiljaista. Melon kanootilla lahdella ja toivon tapaavani lahdella asustavan kuikkaperheen. Ja siellähän ne lipuvat kalliosaaren suojaan. Pesueen kaksi poikasta ovat kasvaneet jo isoiksi. Mutta edelleen ne pysyttelevät kaukana kanootista, joten kuvaan en niitä saa.

Auringonlaskun aikaan sytytän tulen saunan kiukaan alle, samoin lyhdyt ja nuotion.

On mennytkin pitkä aika siitä kun olen saanut istua nuotiotulilla. Metsäpalovaroituksen päättymisen jälkeenkin on ollut niin kuivaa, että olen välttänyt tulentekoa.

On kesän päättymisen merkki kun aurinko alkaa laskea lähisaaren taakse.

Mökkirantaan ei revontulet näy, mutta siirryn puolitoista kilometriä niemen toiselle puolen, paikkaan josta on näkymät pohjoisen suuntaan. Vielä valoisalla iltataivaalla erottuu vihertävää valoa ja tähtiäkin.

Vähän vihreää, vähän violettia ja ihan hentoja punaisia säteitä. Vaikka ennusteet lupasivat revontulimyrskyä, ei puoleenyöhön mennessä tämän kummempaa näkynyt.

Revontulia odotellessa juttelen laavulle majoittuneen melojan kanssa. Harvinainen sattuma, yleensä näillä vesillä ei paljon melojia liiku.

Puolenyön aikaan taivaalle kohoaa violentinsävyisiä säteitä. Oranssi väri taivaanrannalla on keinovalon kajastus jostain kaukaa. Kartasta katsottuna tuolla suunnalla on asutusta noin kymmenen kilometrin päässä.

Kaksi kertaa näin illan aikana tähdenlennon. Kuvassa näkyvä ei ole tähdenlento, vaan joku muu valo koska sen suunta näyttäsi olevan alhaalta ylöspäin.

Vähän jälkeen puolen yön luovutan ja lähden nukkuman. Mutta ennen nukkumaanmenoa vielä katselen ja kuvaan mökkilaiturilla linnunrataa.