Rukan Mastolta ja jääveistospolulta

Forecan lumensyvyyskartan mukaan Kuusamon seutu on tällä hetkellä Suomen lumettomimpia paikkoja. Kartan mukaan 4.12. Pohjois-Kuusamossa ja Etelä-Sallassa ei ole lunta. Muut lumettomat paikat löytyvät rannikolta. No, ei maa ihan musta ole, huurretta ja ohut kerros lumihärmää on maassa. Tilanne on muuttumassa, lumisade on alkamassa Koillismaalla juuri nyt.

Rukan Masto on tähän aikaan vuodesta helpoimmin saavutettavissa oleva paikka auringonnousun tähystelyyn. Yleensä jatkan Mastolta Juhannuskalliolle, mutta eräänä aamuna aurinko pääsi yllättämään ja ehdin vain laskettelurinteen ylätasanteelle seuraamaan kun aurinko nousi pilvien raosta.

Mastolta Rukakeskuksen suuntaan näkyy vain lumipilvivyöry. Laskettelurinteiden lumitykit ampuvat lakkaamatta uutta lunta rinteisiin. Nyt voimakas länsituuli työntää lumipilviä Rukan laen yli kohti itää Vuosselin suuntaan.

Etelän suunnalla on luonnonpilveä, josta auringonvalo yrittää puskea läpi.

Matalalla liikkuvat lumipilvet auringonvalon värjääminä.

Kuljen Maston laella kuvaten alati muuttuvaa maisemaa. Kovassa tuulessa silmät vuotavat vettä ja silmälasit jäätyvät. On vähän väliä puhdistettava laseja. Kylmä ei tule, vaikka tuulen ja pakkasen yhteisvaikutus on parinkymmenen pakkasasteen luokkaa. Kokemus on opettanut pukemaan riittävästi kerroksia.

Rukan kylän lähelle on äskettäin valmistunut jääveistospolku. Noin kilometrin mittainen polku on Kuru-rinteen pohjoispuolella, pienellä metsäisellä kukkulalla. Polku on tehty lumikenkäilijöitä ajatellen, mutta varmaan se tulee kovettumaan niin paljon, että jalankin pääsee jääveistoksia katsomaan. Nyt tietenkin pääsi jalan, koska lunta maassa oli vain pari senttiä ja sekin lumitykkien puhaltamaa. Paikalle voi tulla myös gondolihissin yläasemalta laskeutuen. Rukan kylältä polulle pääsee seuraamalla Karhunkierroksen reittiä hyppyrimäen juurelle.

Jääveistokset ovat pienellä alueella kukkulan kylän puoleisessa päässä. Pari valokaarta, muutama valoin koristeltu puunrunko ja viisi erilaista värivaloin valaistua veistosta sieltä löytyy.

Jääveistokset pääsevät varmaan paremmin esille sitten kun puihin tulee lunta.

Jääveistos taustanaan juuri lumetuksessa ollut Kururinne.

Jääveistospolku näkyy kartalla tummansinisellä merkittynä.

Valtavaaran valot

Pakkaslumi narisee askelten alla. Pitkän odotuksen jälkeen Koillismaalle on edellisyönä satanut muutama sentti lunta ja pakkastakin on kymmenen astetta. Kuljen hiihtoladun pohjaa Valtavaaralle. Väliin oion metsän läpi ylempänä rinteessä kulkevalle latupohjalle. Tarvitaan paljon lisää lunta ennen kuin Valtavaaralle pääsee hiihtämällä. Tulevana talvena Valtavaaralle pääsee muutenkin kuin hiihtämällä kun jalankulkijoita, lumikenkäilijöitä ja läskipyöräilijöitä varten on äskettäin valmistunut paaluin viitoitetut kahden, kolmen ja 5,5 kilometrin talvireitit.

Pysähdyn vähän matkan päässä polusta olevalle lähteelle koukkaamaan kylmää juotavaa. Sulan maan aikaan lähdettä ei huomaa, mutta nyt se erottuu hyvin lumen keskeltä.

Valtavaaran kodalla voin vain todeta, että auringonnousun näkemistä on turha odotella. Pilvenraja on idässä taivaanrannalla ja koska tuuli käy lännen ja luoteen suunnalta, niin tuon pilven reuna ei ainakaan lähemmäksi liiku.

Valtavaaran laelta avautuu ihastuttava talvinen maisema. Pilvetkin ovat sen verran korkealla, että näkyvyyttä on aina Vuosselijärvelle saakka.

Sillä aikaa kun käyn tuvassa syömässä eväitä, on säätila laella muuttunut. Pilvet ovat alempana, mutta pilvien takaa erottuu ihan pieni valon häivähdys, juuri siltä suunnalta jossa auringon pitäisi olla. Olin aikonut lähteä jatkamaan matkaa alas Valtavaaran lammen suuntaan, mutta päätänkin jäädä odottamaan ja seuraamaan pilvien liikkeitä. Etsin rinteestä tuulensuojaisen paikan, puen untuvatakin lisälämmikkeeksi ja istun kivelle tähyilemään taivasta.

Seuraavan puolen tunnin ajan tapahtuu paljon. Ensin etelän taivaalle avautuu aukko pilvissä, joka paljastaa sinistä taivasta ja josta auringonvalo pääsee värittämään pilviä.

Valot ja värit vaihtelevat koko ajan sen mukaan miten pilvet liikkuvat auringon edessä.

Lopulta aurinko putkahtaa esiin pilven takaa.

Olen niin keskittynyt kuvaamaan maisemaa, että en huomaa saaneeni seuraa. Kuukkeli on tullut istumaan muutaman metrin päähän kuusen latvaan. Huomaan sen vasta kun se alkaa äännellä.

Kuukkeli istuu puun latvassa niin kauan, että ehdin siirtyä vähän kauemmas saadakseni kuvan siitä ja ympäröivästä maisemasta.

Valtavaaran laki on joka puolelta pilvien ympäröimä. Koska tuuli työntää pilvimassaa etelän suuntaan, en lähdekään sinne päin, vaan päätän palata tuloreittiäni kodan kautta Vuosseliin.

Laskeutuminen majalta kodalle on kuin kävelisi talven ihmemaassa kun kultainen valo värittää maisemaa ympärilläni.

Kodan pihalta näkyy miten aurinko valaisee vaaran lakea.

Kuukkeli on taas paikalla kun availen reppua. Juuri kun olen ottamassa eväspussista voileivän, se syöksyy heti kiinni leipään ennen kuin ehdin irrottaa sille muruja. Samoin käy kun yritän kuvata sitä. Se kai luulee, että kädessäni on jotain ja lentää kohti kameraa pitelevää vasenta kättäni. On siinä varsinainen turistilintu.

Polku alas ja kaunista talven valoa. Muutama sata metriä alempana tulin pilvien tasolle ja valot himmenivät. Kotimatkalla Rukan rinteillä oli niin sumuista, että näkyvyyttä oli vain muutama metri. Marraskuisen päivän valoa oli siis tarjolla vain Valtavaaran laella.