Rukan halovalot

Aurinko, pakkanen ja laskettelumäen lumetuksesta ilmaan nousevat jääkiteet aiheuttavat toisinaan haloilmiöitä. Ensin huomasin hennon kaaren Saukkolammin yläpuolella puolen päivän aikaan. Kirkkaassa auringonpaisteessakin se erottui taivaalta, vaikka pilvet vähän haittasivat.

Iltapäivällä lähdemme Maston rinteelle katsomaan näkyisivätkö halovalot sieltä paremmin. Rinteen koivut ovat jo paksun lumen peitossa ja oksat painuvat maata vasten.

Eipä uskoisi, että tässä on verkkoaitaa piikkilangalla korotettuna. Luonto osaa tehdä rumasta kaunista.

Aurinko on jo niin matalalla, että valo tulee alhaalta päin valaisten pilvikerrosta.

Nyt haloilmiö onkin erilainen. Kun se puolenpäivän aikaan tunturin juurelta katsellen näkyi kaarena ylöspäin, niin nyt se on alaspäin kääntynyt.

Haloilmiön puolikas näkyy taivaalla aina auringonlaskuun saakka.

Auringonlaskun jälkeen kauneimmat värit ovat idän ja pohjoisen taivaalla.

Pohjoinen taivas on värikkäimmillään juuri ennen hämärän laskeutumista. 

Pilveä ja aurinkoa Pyhävaaralla

Jään kyydistä kylätien varrelle ja etsin polun pään lumisten puiden ja pensaiden keskeltä. Metsässä on vielä hämärää, mutta lumi valaisee niin että otsalamppua ei tarvita. Valo lisääntyy koko ajan mitä ylemmäs vaaran rinnettä kuljen, vaikka vielä aamuvarhaisella ollut selkeä taivas on nyt mennyt pilveen.

Kylmä itätuuli puhaltaa vaaran laen avonaisille paikoille. Hakeudun järven puoleisen jyrkänteen reunalle tuulensuojaan pyyhkimään vuotavia silmiä ja huurtuneita silmälaseja. Paikka kalliojyrkänteen vierellä puiden alla on kuin suojaisa pesä eikä näkymissäkään ole moittimista.

Pilvet liikkuvat vauhdilla tuulisessa säässä ja kohta pilvikerros alkaa hieman repeillä.

Yllättäen aurinkokin näyttäytyy pienenä pisteenä noustessaan taivaanrannalle Juurikkavaaran takaa.

Pilvi on piilottanut Rukatunturin lähes kokonaan.

Pyhävaaran laelta näkee kaikkiin ilmansuuntiin. Lännen suunnalla näyttää lupaavalta. Kannattaa jäädä odottamaan ja seuraamaan pilvien liikkeitä.

Pyhäjärven eteläpäässä on lumen peittämää jäätä, keskellä järveä ohut, kirkas jää, mutta järven pohjoispää lainehtii vielä.

Pilvet väistyvät nopeasti ja aurinko pääsee valaisemaan vaaran rinteen lumisia puita.

Pyhävaara on muodoltaan pitkä ja kapea. Pyhäjärvi kiertää vaaraa bumerangin tavoin. Paikoin lähes 40 metriä syvä Vaaralahti jäätyy vasta kovilla pakkasilla. Nyt se heijastelee vielä sinitaivasta.

Alastuloreitti vaaralta on jyrkkä. Laskeutuessa on harkittava tarkasti jokaista askelta, koska lumen alla saattaa olla paannejäätä. Turvallisempaa olisi ollut palata tulopolkua, mutta kauneimmat maisemat avatuvat juuri tämän hankalan reitin varrelta.

Polku laskeutuu portaittain. Jyrkän osuuden jälkeen on aina tasaisempi alue, kuin näköalaterassi. Alin näköalapaikka on juuri Vaaralammin yläpuolella. Pikkuinen lampi piiloutuu jyrkän rinteen alle, vaaran laelta sitä ei näe ollenkaan.

Alinna kallion juurella on Vaaralampi, ylempänä Vaaralahti ja kaukana erottuu Ihtinkivaara. Edessä on vielä yksi jyrkkä laskeutuminen rinteen juurelle ja siitä puolen kilometrin kävelymatka autotien varteen.

Väri-iloa marraskuuhun

Pohjoisen vuodenkierron määrittelyssä ei riitä neljä vuodenaikaa, vaan Lapissa ja Koillismaalla vuosi jakautuu kahdeksaan jaksoon: syystalvi, talvi, kevättalvi, kevät, kevätkesä, kesä, syyskesä ja syksy. Tarkemmin näitä kahdeksaa vuodenaikaa kuvaavat nimitykset pakkastalvi, hankikantokevät, jäidenlähtökevät, keskiyön aurinko, sadonkorjuu, ruska, ensilumi ja joulukaamos. Nyt on syystalven eli ensilumen aika. Marraskuu mielletään yleensä harmaaksi ja ikäväksi, mutta pohjoisessa se on parhaimmillaan valon ja värien iloa.

Kun lokakuu oli poikkeuksellisen pilvinen ja synkkä, oli ilahduttavaa kun aurinko löytyi muutamaksi päiväksi marraskuun ensimmäisellä viikolla. Lyhyen, mutta kauniin päivän iltana kiipesin jo tutuksi tullutta polkua Juhannuskalliolle.

Maassa on noin viisi senttiä lunta. Tunturin rinteen käkkyräpuiden oksat erottuvat vielä lumi- ja jääkerroksen alta. Talven edetessä puiden yksityiskohdat peittyvät tykkylumen alle.

Suosikkikäkkyräni on jo saanut lumikoristelun.

Pakkanen kiristyy ja soiden ja järvien ylle leviää ohut usvakerros, jota laskevan auringon valo värjää. Hento auringonpilari erottuu pilvestä.

Etelän suunnalla kohoaa Pyhävaara, seuraavan päivän retkikohteeni.

Posion ja Kuusamon rajalle syksyn aikana nousseet tuulimyllyt ovat tähän vuodenaikaan juuri auringonlaskun kohdalla. Usvainen sää vähän piilottaa niitä, mutta tarkasti katsoen ne erottuvat kuvassa taivaanrannalla.

Auringon viimeinen vilkutus ennen kuin se painuu piiloon.