perjantai 22. lokakuuta 2021

Kuutamoa ja revontulia

Ruka, parkkipaikka Juhannuskalliontien päässä. Istumme autossa ja odotamme. Kuun olisi pitänyt tulla näkyviin jo viisitoista minuuttia sitten, mutta idän taivaalla ei näy merkkiäkään kuusta. Sinisessä hämärässä ei erota minkä verran taivaanrannalla on pilviä, mutta ilmeisesti niitä on koska kuuta ei näy.

Juuri kun olemme lähdössä pois, vilahtaa puunlatvan takaa kapea oranssinkeltainen viiru. Olihan se siellä, piilotteli vain pilven takana.  


Hyvin nopeasti kuu nousee taivaalle. Vahva orassinkeltainen väritys johtuu siitä, että auringonlaskusta ei ole tuntiakaan aikaa, joten kuu heijastaa ilta-auringon valoa. 


Vaikka kuu näyttää ihan täysikokoiselta, on täydenkuun aikaan vielä vuorokausi. Sääennusteen mukaan seuraavana päivänä sadealue on jo saavuttanut Kuusamon seudun, joten nyt on ainoa ilta ja yö katsella kuuta tällä kuunkierrolla. 


Yritän vielä rannalla saada kuvaan kuuta ja kuunsiltaa, mutta vesi väreilee sen verran, että silta katkeaa. 



Tuntia myöhemmin on lähdettävä uudelleen pimeään iltaan. Revontuliennuste lupaa revontulia. Samaan aikaan myös pilvet alkavat hiipiä taivaalle. Käykö taas kuten niin monesti, että parhaimmat revontulinäytelmät jäävät näkemättä pilvien vuoksi. 

Tasan iltakahdeksalta olemme syrjäisessä lahdenpohjukassa. Tämä on meille uusi kuvauspaikka. Harrastan karttojen tutkimista, ja tämän paikan huomasin vasta äskettäin. Kävimme katsomassa rantaa päivänvalon aikaan ja paikka vaikutti täydelliseltä. Ei mökkejä eikä asutusta lähimaastossa, ajokuntoinen tie perille asti (veneranta) ja näkymä järvelle suoraan pohjoisen suuntaan.  Pystytän jalustan rannan tuntumaan ja otan ensimmäisen kuvan. Hento revontulikaari nousee taivaalle koillisesta. Kuu valaisee maisemaa, joten se tulee vähän himmentämään revontulien valoa.


Viuhkan muotoiset pilvet kuun ympärillä eivät vielä haittaa näkyvyyttä, vaan päinvastoin antavat ilmettä maisemaan. 


Yritän etsiä rannalta näkymää revontulikaaren luoteispäähän, mutta rantapuusto tulee vastaan. 




Palaan takaisin venerannalle. Kuun vierellä ollut revontulivyö on vahvistunut ja kiivennyt yli taivaan ohuena nauhana. 




Sitten erilaisia revontulivaloja alkaa olla ympäri taivasta. Ellei olisi kuutamoa, nämäkin loimut olisivat paljon kirkkaampia. 



Revontulinauha alkaa levitä ja samaan aikaan kuun ympärille muodostuu kehä. Kuun halo, revontuliviuhka ja viuhkamaiset pilvet, kaunista!


Kiemuroita ja yli taivaan nousevia revontulivöitä.  Tapahtumia koko ajan. Välillä on käytävä autolla lisäämässä vaatetta koska pakkanen on kiristynyt. Rannan ruohikko kahisee kuuraisena. 





Puoli kymmenen aikoihin revontulivyöt alkavat levitä taivaalle ja liike rauhoittuu. Tähän on hyvä lopettaa ja lähteä nukkumaan. 



 

 


 


 


 


 


 

16 kommenttia:

  1. Upeita kuvia kuusta ja revontulista! Varmaan hienoa ulkosalla, paikan päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On siinä erityinen tunnelmansa, seisoa rannalla täydessä hiljaisuudessa kuun ja revontulien valossa.

      Poista
  2. Emme voi olla samalla planeetalla. Tämä on liian kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kestää taas monia sateisia ja tuulisia päiviä kun välillä on näitä hetkiä.

      Poista
  3. Kuu on niin kaunis tuota sinistä taustaa vasten. Revontulet ovat himmeämpinäkin hienoja, antaa kuun valaista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun on tarpeeksi kaukana keinovaloista, on yötaivaskin sininen eikä ruskeankeltainen.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. On ne, siksi on aina lähdettävä vaikka niitä ei joka kerran tavoitakkaan.

      Poista
  5. Hello
    everything fits together, clouds and the moon always result in beautiful motifs, but with the northern lights these pictures are unique, beautiful shots ..
    Greetings Frank

    VastaaPoista
  6. Vastaukset
    1. Noiden hetkien vuoksi on aina lähdettävä, vaikka aina ei onnistukkaan. Nyt oli tuuria.

      Poista