maanantai 13. tammikuuta 2020

Vuoronvaihto

Matkalla Rukalta Riisitunturille saamme ihailla kuuta, joka juuri nyt on täydellisen kokoisena taivaalla. Kuu näkyy vielä Tolvan kylän kohdallakin, mutta Riisitunturin parkkipaikalla se on jäänyt metsän ja tunturirinteen taakse. Laitan lumikenkäsukset jalkaan ja lähden nousemaan ylöspäin toiveena nähdä kuu ennen kuin se lopettaa tämän päivän kiertonsa taivaalla.

Riisitunturin kynttiläkuuset ovat osittain pudottaneet lumet oksiltaan. Vain helmoissa on paksu tykkykerros. Tykkykuuset ovat ihan samanlaisia kuin Pyhävaaralla, jonne suuntautuneesta retkestä kerrroin edellisessä postauksessa.


Riisin rääpäsyn polku on kovaksi tallattua. Tällä hetkellä reitin pääsee kulkemaan ilman lumikenkiä. Minä erkaudun omalle reitille heti alussa. Lähes tunturin laelta alkava suojuotti on hyvä kuvauspaikka sekä kesällä että talvella. Siinä saa samaan kuvaan suota, rinteen puita ja alhaalla olevan Kitkajärven. Vesi virtaa nyt talvellakin rinnettä alas ja hangen pinnalla näkyy selvästi veden virtaaman kulkureitti.








Ennen auringonnousua idänpuolen taivas hehkuu punaoranssina. Kitkajärven suuret selät ovat paikoitellen lumettomia, joten taivaan värit pilkahtavat sieltä täältä jään pinnasta.








Yritän nousta ihan tunturin laelle, mutta puuttoman rinteen hanki on kovettunut lasimaiseksi pinnaltaan eikä lumikenkäsuksi uppoa yhtään. Alaslasku liukkaalla jyrkällä pinnalla ei onnistuisi minun taidoillani eikä kulkuvälineillä, joten pysyttelen vähän alempana missä lumi on vähän pehmeämpää. Kun pääsen rinteen itälaidalle, alkaa laskeva kuu näkyä Riisitunturin ja Pikku Riisitunturin välisen notkelman yläpuolella.  Löydän kuusen juurelta paikan josta näen sekä kuun että auringonnousun taivaanrannan ja samalla olen suojassa lounaan-lännen suunnalta puhaltavalta tuulelta, joka ilmansuunnasta huolimatta ei ole mitenkään lämmin henkäys vaan hyytävä.




Kun kuu alkaa painua piiloon Pikku Riisitunturin taakse, niin samaan aikaan idän taivalla erottuu ensimmäiset merkit auringonnoususta. On menossa vuoronvaihto.






Pohjoisen taivas on sinipunainen....


....ja idästä etelän taivas on lämpimän oranssi


Sujuttelen rinnettä alas Riisitunturin taukopaikalle, jonne retkikumppani on jo viritellyt tulet. Riisitunturin uusi taukokatos on valmistunut viime syksynä. Se on entisen autiotuvan edustalla olleen tulipaikan eteläpuolella.  Katoksen yksi, etelänpuoleinen seinä on avoin, takaseinä on umpinainen ja sivuseinien ikkunat on lasitettu.






Paluumatkalla nousen vielä ylös rinnettä auringon valaisemia rinteitä....















......ja valon leikkiä puiden jäisillä oksilla



14 kommenttia:

  1. Hups, en ole käynytkään vähään aikaan Riisillä, en vielä tutustunut tuohon kivan näköiseen uuteen tulistelupaikkaan.
    Riisillä näyttää nytkin hyvältä, vaikka tykky on kuusten helmoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulistelukatos on valmistunut viime syksynä vähän ennen lumia. Minäkin näin sen nyt ensi kertaa.

      Poista
  2. Mahtavat maisemat ja kuvat jälleen!

    Kuun lasku juuri ennen auringon nousua on lempitapahtumiani. Siinä on niin mahtavat värit ja silti ihan hyvät valotkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edellisen kerran kuvasin vuoronvaihtoa myös Riisitunturilla, mutta silloin oli kesäyö.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos, kuukuvaus on aika hankalaa, mutta niin se vain aina houkuttelee.

      Poista
  4. Siellä riittää lunta.
    Auringonvalo hämää lämpimästi.
    Upeita talvisia kuvia.

    Tervetuloa uuteen blogiini!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lunta on riittävästi mutta talvi ei täälläkään ole sellainen kuin tavallisesti. Suojasäätä ja pientä pakkasta enimmäkseen. Kiitos, täytyypä laittaa uusi blogisi seurantaan.

      Poista
  5. Kauniita maisemia, auringon nousua ja laskua lumisissa maisemissa on ihana katsella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sattui olosuhteet kohdalleen tällä kertaa. Kiitos.

      Poista
  6. Mahtavat on maisemat siellä tuntureilla auringonnousun aikaan!

    VastaaPoista