sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Ensimmäinen pakkasaamu

Palasimme pohjoisen kiertueelta Kuusamoon. Viimeinen yö Luostolla pidettiin sadetta ja seuraavana päivänä ajoimme Rukalle. Sadealueen mentyä ohi sää viileni ja selkeni. Oli luvassa ensimmäinen pakkasyö.  Se tiesi aikaista herätystä ja nousua Pyhävaaralle sumuaamun aurinkoa tervehtimään. Kun syysilma on kostea ja yöllä pakkasta, on melko varmaa, että aamu tulee olemaan sumuinen.

On vielä hämärää  kun lähden nousemaan polkua kohti Isoa Pyhävaaraa. Mustikanvarvut kahahtelevat kuuraisina. Olin edellisenä iltana kuvannut täysikuuta Juhannuskalliolla, nyt kuu kurkkii kynttiläkuusten lomasta, mutta en malta pysähtyä sitä kuvaamaan. On ehdittävä ajoissa ennen auringonnousua näköalapaikalle tähystämään. Hengästyneenä pysähdyn idän suuntaan avautuvalle kalliolle. Kynttiläkuusikko tummana alapuolellani, soiden ja lampien ylle asettunut sumupeitto ja taivaanrannan punerrus, tämän näkymän vuoksi kannattaa olla ajoissa liikkeellä.


Nousen vaaran laelle ja laskeudun vähän matkaa alaspäin kurkkimaan näkymää lounaan ja lännen puolelle, jossa kuu vielä näkyy ohuen pilvikerroksen takana.


Pyhävaaran laen kallio on kuurainen ja liukas. Pyhäjärvi jää kuusten taakse piiloon, mutta eipä se nyt näkyisikään, koska on sumun peitossa.


Laskeudun uudelleen idän puolen näköalakalliolle. Auringonnousu horisontista on jäänyt pilven taakse, mutta pilven raosta tuleva valo värittää sumupilveä.












Palaan katsomaan näkymää länteen. Kaukana horisontissa sumun yläpuolella erottuvat Riisitunturin laet. Aurinko kohdevalaisee viitostien varren keltaista ruskametsää.


Pyhäjärven Hannonniemi








Sumu peittää Pyhäjärveä, mutta aurinko valaisee sen rantoja.


Kun maisemat on kuvattu, on aika vaihtaa makro-objektiiviin ja luoda katse maahan. Riekonmarjan syysväri on kirkkaanpunainen, mutta erityisen punaisena se erottuu valon osuessa auringon lämmön sulattamiin kosteisiin lehtiin.


Syksyn ensimmäiset jäät löydän ihan läheltä vaaran lakea. Pieneen painanteeseen jäänyt vesi on yön aikana jäätynyt.




Laskeudun Ison Pyhävaaran ja Pienen Pyhävaaran väliseen kuruun, joka on osittain suota. Sieltä löytyy värikästä ruskakasvillisuutta huurteen koristamana. Tässä hillan ja ruohokanukan lehdet.


Mustikkaa variksenmarjan ympäröimänä.


Riekonmarjaa huurrereunoin


Ruohokanukkaa varjossa......


...ja valossa

17 kommenttia:

  1. On kyllä todella upeat sumukuvat! Toisaalta kauniita ovat jäähileiset ja kirkkaan väriset maaruskatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekä maisemaa että yksityiskohtia oli tällä kertaa tarjolla.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Ensimmäiseten pakkasöiden jälkeen maaruska on kauneimmillaan.

      Poista
  3. Oi, miten kaunista! Maisemassa katse ja sielu lepäävät. Pakkasen koristamat maavärit hehkuvat. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan joka syksy tuota hetkeä kun huurre koristelee punaiset lehdet.

      Poista
  4. Kyllä oli taas niin ihanat ruska ja huurrekuvat että sanat hyytyy. Nuo jääriitekuvat olivat myös kauniita. Kiitos näistä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huurretta osasin odottaa, mutta jääriite oli yllätys, varsinkin vaaran laella.

      Poista
  5. Sykähdyttävän kaunista.🧡

    VastaaPoista

  6. Kuvat 2, 10 15, 16 ja 21 sellaisia, mistä haluaisin tapetin makuuhuoneen seinälle <3

    VastaaPoista
  7. Sanattomaksi ihastuksesta menee, kun näitä kuvia katselee.

    VastaaPoista
  8. Kyllä aikainen kuvamaan lähtö taaskin kannatti. En voi muuta sanoa, kuin että maailma on kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin on aika täydellistä kun on yhtäaikaa sumua ja huurretta.

      Poista