keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Jäähyväisiä

Lokakuu on lopullista irrottautumista kesästä. Se on myös luopumista monista kesäharrastuksista. Kuin lohdutuksena ja loppunäytöksenä luonto räväyttää viime hetken hehkun lehtipuihin ja pensaisiin. Sumusäästä huolimatta ruskan värit pomppaavat esiin harmauden keskellä.

Olin menossa pesemään venettä Sorsaveden rannalle. Tulihan se venekin puhtaaksi, mutta sumuinen järvi houkutteli vielä kerran tarttumaan airoihin ja soutamaan kohti näkymätöntä horisonttia.




Sumun keskellä yksityiskohdat erottuvat, kukka-asetelma Laajalahdessa.




Sorsaveden yksinäinen


Töyhtötukka







Korpipaatsaman syysväri on useimmiten keltainen. Saaren rantapuiden takaa pilkottaa kuitenkin hehkuvanpunainen paatsamapensas.


Pihlajanoksan kolme väriä.


Tällä koivikkorannalla kuulin puoli vuotta aiemmin kevään ensimmäisen peippojen konsertin. Silloin oli vielä lunta maassa ja järvi jäässä. Positiivisesti voisi ajatella, että nyt on enää kuusi kuukautta kun peipot laulavat taas.


Vene jää odottamaan ensi kesän seikkailuja.


Mökkitien yli kumartavassa metsälehmuksessa on vielä paljon vihreitä lehtiä.







Kajakkia en vielä laita talviteloille. Jospa vielä olisi aurinkoisia syyspäiviä ja tyyntä melontasäätä.




Jäähyväisiä jättävät hanhetkin. Meloessa en olisi niitä ehkä muuten huomannut, mutta niiden äänet kuuluivat jo kaukaa.


Sumuisena päivänä Valkeisenlammen takarantaa ei näy vaikka matkaa sinne on vain 300 metriä. Rantatien varrella on vielä värikkäitä kasveja ja pensaita.










Kallaveden lukion villiviiniseinä.


Kotipihan kallionauhuskin avasi lopulta kukkansa. Yhdessä jaloangervon kanssa ne lopettavat kesän kukkakauden.  

Taas yksi kesä on pois vaikka kuinka
sen lähtöä yritin jarruttaa
muistan niittyjen tuoksut ja leudot tuulet
nyt ne kaukana jo taivaltaa

Eilen soudimme auringonlaskuun
linnut lauloivat läpi yön
kastehelmi jonka aamulla poimin 
sen tänään timantiksi lyön

Maailma joka äsken väreissä loisti
taas kääntyy mustaan ja valkoiseen
niin kuin tuli joka hehkuu ja loistaa

päättyy tuhkaan harmaaseen
(Pave Maijanen, Palava sydän)

19 kommenttia:

  1. Sinulla on silmää löytää kaunista sieltä, missä minä varmaan näkisin vain harmauden.

    VastaaPoista
  2. So beautiful! Autumn the most coloful season of the year.

    VastaaPoista
  3. Ihana rauhaisa tunnelma järvellä!

    VastaaPoista
  4. sumu kietoo maiseman pehmeään otteeseen. Upeaa!

    VastaaPoista
  5. Syksyinen maisema on kaunis. Monta päivää kestävät vesisateet ovat ikäviä! Kuvat 15 ja 23! VAU!

    VastaaPoista
  6. Syksy kaikessa kauneudessaan...Upeat kuvat!
    Etenkin tykkäsin kuvista 5,8 ja 19.

    VastaaPoista
  7. Taivaallisen kaunista luopumisen aikaa...

    VastaaPoista
  8. Kyllä oli kauniita asetelmia veden keskellä... etenkin ensimmäisten kuvien tunnelma oli pysäyttävän kaunista. Hyvää syksyn siirtymä aikaa Seita:)

    VastaaPoista
  9. Preciosa serie de fotografías.
    Saludos,

    VastaaPoista
  10. Sumussa on oma viehätyksensä, kuten nämä maagisen kauniit kuvat osoittavat.

    VastaaPoista
  11. Monipuolisten kuvien, herkkien ja toisaalta myös värikkäinen kera jätit jäähyväisiä menneelle. Syksy on sumuinen ruskineen kohta matkalla talveen.
    No, vielä on syksyä jäljellä, ainakin siellä päin.Täällä se alkaa olla katkolla.

    VastaaPoista
  12. Huikean hienoja, lievän alakuloisia, silti syvän rauhaisia syystunnelmia.

    VastaaPoista
  13. Upeita kuvallisia kohdistuksia syksystä.

    VastaaPoista
  14. Oi miten ihania kuvia♥ Että voikin olla kaunista ja niin ihanan värikästä! Mukavaa syksyn jatkoa sinne:)

    VastaaPoista
  15. Vielä on paljon puissa lehtiä.
    Kauniita lokakuun luonto kuvia.
    Ihania myös nuo taiteellisemmat kameran kanssa leikittely kuvat. :)

    VastaaPoista
  16. Sumuiset maisemat ovat aina yhtä kauniita <3 RONJA

    https://ronjanelamaajaelamykset.blogspot.fi/

    VastaaPoista