maanantai 28. maaliskuuta 2016

Koiramainen juttu

Kuusamolainen koiravaljakko- ja ohjelmapalveluyritys Erä-Susi järjesti pääsiäislauantaina avoimien ovien päivän. Paikalle olikin tullut paljon yleisöä, erityisesti lapsiperheitä. Koirien lisäksi pihapiirissä on nähtävänä poroja, lampaita, kanoja, hevonen ja laamakin.

Ensimmäisenä pihapiiriin tullessa vie huomion Tyyne-koiran kaksi pentua. Tyyne ei oikein näyttänyt tietävän pitäisikö sen olla hyvillään vai peloissaan pienten pentujen ympärillä parveilevista ihailijoista.




Porotarhan poroista lähes valkoinen poro kiinnitti eniten huomiota.


Tässä tutustutaan turistin kenkiin.


Pientä sarvien kalistelua pienillä sarvilla.




Tämä pentu oli päässyt häkin ulkopuolelle hoitajan kanssa. Se ehti varmaan olla paljon kuvattavana päivän aikaan.


Toisessa häkissä otettiin rauhallisesti yleisöstä välittämättä.




Täällä emon vieressä on turvallista.


Alueella on kaikkiaan noin 200 koiraa.




Vähän kauempaa alkoi kuulua kiivasta haukuntaa. Koiravaljakot lähtivät sieltä kierrokselle pellon ympäri. Koirat olivat muuten yllättävän hiljaisia. Vasta huomattuaan lähtövalmistelut ne alkoivat haukkua.






Istuessani nokipannukahvilla kodassa kypsyi ajatus: Nyt jos koskaan on hyvä tilaisuus kokeilla kauan haaveilemaani koiravaljakkoajoa.


Tässä opetellaan ohjaamista ja jarruttamista.


Startti. Viime hetkellä ennen lähtöä sain rekeen kyydittävänkin.


Ja sitten mentiin pitkin peltoa. Vauhti oli ihan sopivaa, ei tarvinnut jarrutella. Koirat ehtivät välillä vilkuilemaan taaksepäinkin, ja haukkaamaan lunta juostessaan.




Pyrähdys pellon ympäri oli noin parin kilometrin mittainen. Tuon kokemuksen perusteella voisin lähteä vähän pitemmällekin retkelle. Ehkä ensi talvena.


Pihalla oli myös poroajelua. Äskeisen koiravaljakkoajon jälkeen porokyyti näytti paljon rauhallisemmalta.

21 kommenttia:

  1. Todella tunnelmalliset kuvat!
    Hieno päivä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli mukava tutustua valjakkokoiriin ensimmäistä kertaa.

      Poista
  2. Nuo pikkupennut ovat kuin leluja, niin söpöjä.

    Hurjaa vauhtia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haaveilen jo koiravaljakkoretkestä tunturiin tykkyjen aikaan :)

      Poista
  3. Karuissa oloissa elävät valjakkokoirat, muistelen lukeneeni eräästä karskista, vähän rampautuneesta vetokoirasta, joka päätyi lemmikiksi ja sisäkoiraksi, niin kupsahti heti:) Kauniit, kivat tunnelmapalat:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli ensimmäinen kerta kun tutustuin valjakkokoiriin, mutta olen ymmärtänyt, että ne eivät viihdy sisätiloissa.

      Poista
  4. Kauniit kertovat kuvat tapahtumasta.

    Olisin suonut Tyynelle ja pennuille mahdollisuuden olla poissa ihmistungoksesta, kun pennut noin pieniä.
    Ehtiihän sitä hieman vanhempanakin pennut tutustua valjakko koiran rooliin ja ihmis paljouteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava oli tutustua vetokoirin elämään. Kuten tuossa ylempänä sanoin, en tunne koiria niin paljon että voisin ottaa kantaa asiaan.

      Poista
  5. Onpa siellä paljon koiria.

    Olettaisin, että tuolla tavalla pennut totutetaan myös ihmisten läsnäoloon. Kun koiria on noin paljon ne muutoin samaistuisivat pelkästään toisiin koiriin kuin ihmiseen.

    VastaaPoista
  6. Hauskan näköistä touhua! Telkkarista sitä aina katsoo, kun koiravaljakoilla ajetaan valtavan kovaa. Oliko vaikea ohjata valjakkoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pellolla oli helppo ajaa. Mäkinen maasto olisi varmaan ollut vaikeampaa.

      Poista
  7. Varmaan oli mahtavaa kokeilla koiavaljakon kyytiä!
    Voi että on söpösiä koiravauvoja!

    VastaaPoista
  8. Ihanat koiranpennut. Varsinkin tuo valkoinen on valloittava. Valjakkoajo varmasti kiva kokemus.

    VastaaPoista