perjantai 28. joulukuuta 2012

Hokeilla Pyhävaaran yli

Aamuhämärissä kyyditsijä jättää minut reppuineni metsätaipaleelle tien varteen. Näiltä paikoin muistelen löytyvän polku-uran kohti Pyhävaaran lakea. Laitan repun selkään, Hokit jalkaan ja pujahdan lumisten puiden keskelle. Hämärässä enemmänkin tunnen kuin näen tallatun uran. Yöllä on satanut viitisen senttiä pehmeää pakkaslunta. Hokeille keli on paras mahdollinen. Pystyn hiihtämään koko matkan Pyhävaaran laelle asti. Vasta ylhäällä ura peittyy tuiskunietosten alle, mutta siellä taas kovaksi tiivistyneet kinokset kantavat.

kamera näkee paremmin kuin silmät (Canon-yökuvia käsivaralta)





Pakkasta on kolmetoista astetta. Eilen olin Hokeilla liikkeellä Valtavaaran rinteillä. Silloin pakkaslukema oli sama, mutta kun tuulen nopeus metriä sekunnissa oli myös kolmetoista, niin ei tehnyt mieli kiivetä kovin avonaisille paikoille. Nyt on tyyntä, joten voin rauhassa katsella ympärillä levittäytyvää lumista maisemaa.






Laskeudun alas kohti Pientä Pyhävaaraa ja yhytän pian hiihtoladun. Latua ei ole ajettu viime lumisateen jälkeen, mutta minua se ei haittaa koska Hokeilla on oikeastaan parempi hiihtää kun on pehmeä lumikerros kovan latu-uran päällä. Viimeinen kinkama ennen kotaa on aika jyrkkä, mutta Hokeilla pystyy nousemaan suoraan rinnettä ylös.


Kota löytyy lumisten puiden keskeltä. Edellinen kävijä oli ystävällisesti jättänyt syttypuut, joten saan tulet palamaan helposti. Käyn sahaamassa ja pilkkomassa lisää puita seuraavia kävijöitä varten.


Altai Skis Hok


Kurkistus kodan ikkunasta sisälle


Evästeltyä jatkan matkaa kohti Rukaa. Pitkä alamäki hujahtaa nopeasti liukuen. Latukone tulee vastaan kun olen päässyt vaaran juurelle. Siirryn pois latupohjalta ja suunnistan pitkin metsiä loppumatkan. Matkaa kertyi noin seitsemän kilometriä ja aikaa kului vähän yli neljä tuntia.




4 kommenttia:

  1. Aivan ihania kuvia lumisesta maisemasta. Olen käynyt Valtavaaralla ruska-aikaan ja huomasin merkinnöistä, että siellä on talvella ladut. Kovakuntoinen olet, kun siellä vaaroilla lumikenkäilet! Mutta maisemat ovat niin upeat, että varmasti kannattaa.

    Kuviasi ja sanojasi lukiessani palaan ajatuksissani Valtavaaralle ja Kuusamoon ja muistan sen hienon reissun. Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Huikeaa seikkailua, upeat maisemat. Upeaa seita.

    VastaaPoista
  3. Ompa kaunista, uskomattomia kuusikynttilöitä. Ihailen, että jaksat rämpiä raskaassa lumessa ja kuvata näitä huikeita näkymiä, tuo kota ja sen ikkuna olivat satumaisen viehättäviä. Erämaahengen mukaisesti pitäisi aina huolehtia seuraavasta tulijasta ja sehän tuli tässä kauniisti esille:) Itse olen erämaaihminen vain kauempaa ja mieluusti ruudun takaa, mitä nyt joskus nuotioin koiran kanssa kotikunnaan kallioilla:) Kiitoksia Seita.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kaikille kommenteista. Tällä hetkellä lumikenkäily on helppoa koska lunta on aika vähän. Alla on kovaksi jäätynyt kerros ja sen päällä pehmeää pakkaslunta. Kun ei pidä kiirettä, jaksaa vähän pitempiäkin matkoja kulkea.

    VastaaPoista