Monipuolinen kesäpäivä

Tänä kesänä on kaikki aurinkopäivät käytettävä hyväksi. Monenlaista ehtii, koska kesäpäivä on pitkä ja valoisa. Lähdin siis aikaisin aamulla melontakierrokselle, nyt kotisatamasta Haukiveden rannalta.

Sammalsaaren kupeesta löytyi vielä kukkiva järvisätkinkasvusto. Yritin mahdollisimman alhaista kuvauskulmaa, mutta kajakin muodostamat väreet rikkoivat tyynen vedenpinnan.

Veden ollessa korkealla voi kajakilla pujottautua Huusalon kallioluolaan puolittain. Kolmiomainen kivennyppylä luolan suulla on hyvä vedenkorkeuden mittari. Nyt ollaan ylärajoilla.

Vihreää välkettä luolassa. Yläpuolella on monta tuhatta kiloa kiveä. Yhdestä kulmastaan se nojaa aika pienellä alalla alla olevaan kallioon. Jännittävä ja kiehtova paikka.

Vesitatar on alkanut kukkia matalikoilla ja rannoilla.

Lähestyessäni Kaatumasaaren ja Taivalsaaren välistä salmea pysähdyn ihmettelemään edessä olevaa näkyä. Keskellä kansallispuistoa jossa tietä ei ole lähimaillakaan on lossi. Siinä se jöpöttää kiinni Kaatumasaaren rannassa ihan kuin tulvavesi olisi sen siihen tuonut. Kauas se on kulkenut kustannuspaikaltaan. Kaksi autoa näyttää olevan kyydissä. Ehkä se siitä lähtee liikkeelle etsimään autoille tietä.

Isompikin vesikulkuneuvo on tulossa Varkauden suunnasta. Sen äänen olen kuullut jo kaukaa kumeana  jyrinänä ennen kuin laiva edes oli näköpiirissä.

Kaatumasaaren luona laivaväylä on lähellä.  Olen rannalla kallion vierellä, mutta hetken näyttää kuin rahtialus Elke W tulisi ihan liki. Tosiasiassa matkaa on noin sataviisikymmentä metriä. Mutta kun se on niin iso ja minun alukseni on niin pieni.

Elken mentyä keinun vähän aikaa sen jättämissä mainigeissa. Kaatumasaaren kallioistakin näkee miten korkealla vesi on. Sammalet ja jäkälät ovat lähes vedenpinnan tasolla.

Vedenalaiskuvausta vedenpitässä kotelossa olevalla Canonin pokkarilla. Vesi suodattaa auringon valoa ja yksi ulpukka näkyy kahtena kuvassa.

Puolen päivän maissa lähdemme savustamaan kalaa Leppävirran Kiviniemeen. Onhan se vähän kuin lähtisi merta edemmäs kalaan, kun Haukiveden rannalta lähtee Kuvansijärven rannalle, mutta siellä on hyvä savustin ja seudun paras laituriterassi. Matkalla poikkeamme Jäppilässä Ullan kellaripuotiin hakemaan kristallisuolaa savukalaa varten. Suola on loppunut, mutta joudumme keskelle Jäppiläpäivien tapahtumia.  Kaupan edessä on kirpputori ja tien takana entisessä pankkitalossa seudun kädentaitajien taidenäyttely. Esillä on maalauksia, huovutustöitä, sekatekniikkaa, keramiikkaa ja puutöitä. Talo on minulle tuttuakin tutumpi. Siellä aloitin työurani kauan sitten.

Pankkitilojen holvikin on otettu näyttelytilaksi. Siellä on Netta Nyyssösen keramiikkaa. Töiden nimet ovat kuvaavia ja paikkaan sopivia; mm. "hiljaiset hyllytetyt" ja "vakuuden vartija"

Tämä ihastuttava tyttönen on Eila Nykäsen tekemä huovutustyö.

Olisi siellä Jäppiläpäivillä ollut muutakin tarjolla. Varsinainen tapahtumien keskipiste oli koulun pihalla. Autoja ja ihmisiä näytti olevan paljon. Tapahtumapäivälle oli kyllä paras mahdollinen sää.

Mutta piti jatkaa matkaa kalaa savustamaan. Menu oli hyvin yksinkertainen; savukalaa kermaviilikastikkeella, Björnin ciapattasämpylää sulatejuustolla, nokikattilaporkkanoita ja jälkiruuaksi mansikoita vaniljakastikkeessa. Ruokailupaikkana laituri, jossa on tilaa pienelle pöydälle ja tuoleille. Laituriterassille paistoi aurinko ja länsituuli vilvoitti sopivasti. Taustamusiikkina soi laineiden liplatus. Kuikkakin kävi kuikuilemassa vähän matkan päässä.

Tosin ukkospilvi alkoi pelotella ja lopuksi piti siirtyä sisätiloihin. 

Ukkoskuuro ei kuitenkaan tullut päälle. Vain pieni saderintama pyyhkäisi yli. Saunaa lämmittäessä ehdin pestä yhden maton. En kuitenkaan järvessä, vaan ylätasanteella ja vasta viimeisen huuhtelun tein laiturilta. En halua levittää mäntysaippuaakaan rantaveteen. 

Laiturilla oli seuraa. Monta ristilukkia kipitteli lautojen raossa....

...ja sisiliskokin ilmestyi paikalle. Se olikin varsinainen linssilude. Pysyi siinä ihan paikallaan, vain pää kääntyili puolelta toiselle.