Syyskuulla ei ollut yhtään aamua jolloin Saimaalla olisi ollut sumua. Ei ainakaan silloin kun minä satuin olemaan maisemissa. Lauantai-iltana säätiedotus lupaili sunnuntaiaamuksi kovaa tuulta, joten en aikonut lähteä vesille aamusta. Joku vaisto minut kuitenkin herätti vähän jälkeen viiden. Ulkona oli vielä pimeää mutta järvellä näkyi vähän aamutaivaan kajoa ja... aavistus sumua. Niinpä pukeuduin pikaisesti melontavarusteisiin ja lähdin vesille. Mukaan lähti Canonin Pro1, vanha palvelija jonka uskalsin ripustaa kaulaan roikkumaan. Järjestelmäkamera olisi pitänyt piilottaa kuivapussiin. Nyt arvelin kameraa tarvittavan koko ajan; sen verran upealta aamutaivaan sinipunerrus näytti.
Heti Kantturasaaren kupeella oli ensimmäinen pysähdys. Valoa riitti juuri ja juuri että sain käsivaralta tärähtämättömän kuvan. Kajakissa kun tukea kameralle ei ole saatavilla.
Vaikka paikoin oli ihan tyyntä niin pilvet liikkuivat kuitenkin taivaanrannalla. Taivaanrannan värit auringonnousun puolella vaihtelivat sumupilven liikkeiden mukaan keltaisesta punaiseen.
Kuokanselkä värittyi sinipunaiseksi ennen auringon nousua.
Huusalon ja Marjosaaren yllä oli paksu sumupilvi.
Ensimmäinen havainto auringon noususuunnasta.
Ja sieltä se ilmestyi taivaanrannalle Kaatumasaaren viereltä.
Tässä oli jo etsittävä kivien suojaa että sain kuvattua vastavaloon punertavaa sumuverhoa.
Kannattaa vilkaista myös taaksepäin. Taivalsaaren kallioiden viereltä myötävaloon Purnusaaren suuntaan.
Pyörin Kaatumasaaren ja Taivalsaaren välisessä salmessa etsien erilaisia kuvakulmia ja valoja. Sumu oli kullankeltaista vastavaloon ja vaaleanpunaista myötävaloon katsottuna.
Kelluva saari. Sumupilvi on ympäröinut Purnuluodon.
Sumupilvi peitti yht`äkkiä maiseman kokonaan. Hetken aikaa näkyvyyttä ei ollut kuin muutama metri.
Tässä jo aurinko alkaa kajastaa pilven läpi.
SUMUAAMUN KUVIA LISÄÄ TÄÄLLÄ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti