Tuokiokuvia matkan varrelta toukokuisen viikonlopun aamumelonnoilta:
 |
| rentukkarantaa Voinsalmella |
 |
| Huusalon kallioita, taas |
 |
| tässä tuntee olonsa pieneksi |
 |
| kuka suunnitteli tämän veistoksen? |
 |
| suosikkimäntyni |
 |
| ystäväni kuikat |
 |
| Taivalsaaren kallioilta näkee kauas |
 |
| maihinnousupaikka melojalle, oikealla nojatuoli |
Niin hienoja kuvia... Olen katsomassa blogiasi hiljalleen läpi alusta eteenpäin - kiitos, että nämä ovat kaikkien nähtävillä.
VastaaPoistaTuli vain mieleeni, että ei tuollainen kallio ole voinut olla ihmisille -vain kallio- silloin hyvin vanhoina aikoina. Toisaalta nenän alta on irronnut ties minkälainen pala joskus milloinka lie?
- Ja sitten hän vielä nojaa leuallaan säntilliseen vedenkorkeuden kirjanpitokirjaan...
Jos kivet osaisivat kertoa, niin monenlaisia tarinoita niillä olisi vuosituhansien ajalta.
Poista