tiistai 18. heinäkuuta 2017

Piennarkukkia

Lastenhoitotehtävien välissä jäi muutama tunti aikaa viettää Pieksämäen seudulla. Siispä kamerakalusto mukaan ja kasviretkelle. Olen aikaisempina vuosina löytänyt kesä-heinäkuun vaihteessa Pieksämäki-Varkaus tien pientareilta monia harvinaisia kukkia. Vähän arvelutti, onko niittokoneet jo ehtineet käydä ajamassa pientareet sileiksi kun ollan jo heinäkuun puolivälissä. Osittain tien varsia olikin jo niitetty, mutta harvinaisten kukkien alueet olivat niittämättä ja kasvit kukoistivat. Tästä kiitos tienvarsihuollosta päättäville.


Ketoneilikka on viime vuosina harvinaistunut. Siksi punaisena mattona leviävät ketoneilikat ilahduttavat erityisesti.


Maariankämmekkää on tien varrella runsaasti.


Valkolehdokkiakin löytyy tänä kesänä tavallista enemmän.








Harvinaisempi kirkiruoho vasta availee kukintoaan.


Metsäimarre puskee kasvustonsa kallion raosta.


Muutama vuosi sitten löysin enimmäistä kertaa tien varren metsänätkelmäesiintymän. Se on hieman levinnyt vuosien aikana. Kukinta on vasta alussa. Viikon päästä tien varsi kukkii komeasti.




Kelta-apila on ketoneilikan tavoin harvainaistumassa. Pientareen pieni esiintymä näyttää ainakin tänä kesänä voivan hyvin.


Uutena tienvarsilöytönä on keltamaksaruoho.


Pieksämäen hietaneilikkaesiintymä ei ole ihan tien pientareella mutta tien varrella kuitenkin. Viime vuonna hietaneilikat kukkivat juhannuksen aikaan, nyt heinäkuun puolivälissä ovat vielä kukassa. Ja voi sitä tuoksua! Tuulessakin tuoksu tuntuu voimakkaana. Ihana kukka, kaunis ja tuoksuva.







Toinenkin ihanuus löytyy pieneltä suolaikulta. Olen jo menossa autolle, kun päätän vielä käydä kurkkaamassa suon laidan runsasta maariankämmekkäkasvustoa. Siellä täysin valkoinen maariankämmekän kukinto nostaa päänsä ylimmäksi. Varren korkeus noin 60 senttiä ja kukkakin noin 15 sentin pituinen. Kun maariankämmekän lehdet ovat yleensä pilkulliset, niin tämän kasvin lehdet ovat täysin vihreät ilman täpliä. Maariankämmekkään viittaa vain kukan muoto ja kukan ja lehtien kiinnittyminen varteen. Maariankämmeköiden suku on monimuotoinen. Ei välttämättä miellä violetinpunaista tummapilkkulehtistä maariankämmekkää ja täysvalkoista pilkutonta samaksi lajiksi.



Lisäys: Helsingin yliopiston kasvimuseon vahvisti, tämä on valkoinen maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata f. candidissima)

25 kommenttia:

  1. Nuo piennarkukat ovat paljon kauniimpia kuin lupiinit. Suolla kasvaa herkkää kauneutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hentovartiset luonnonkukat eivät haittaisi näkyvyyttäkään kuten lupiinit.

      Poista
  2. Upeita kuvia piennarkukista! Hurmaavia etenkin nämä metsänätkelmät ja hietaneilikat ja kyllä valkoinen maariankämmekkäkin ihastuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsänätkelmä on minulle melko uusi tuttavuus. Vasta pari vuotta sitten satuin huomaamaan tuon kasvuston tien varrella.

      Poista
  3. Olipas kauniita kukkia! Toivoisi, että niittokoneet antaisivat kukkasten ensin kukkia ja ehtisi ne sitten elokuussakin niittää...Minusta se silppu on vielä todella vastenmielisen näköistäkin. Tietysti, jos liikenteessä näkyvyttä haittaa, mutta usein ei oo asia näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ketoneilikka ja kelta-apila eivät ainakaan haittaisi näkyvyyttä. Yleensä niitot tehdään liian aikaisin. Onneksi nämä kukat oli säästetty.

      Poista
  4. Kyl on kauniit kukat. Toi hietaneilikka on kyl vähä resusen näköi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hietaneilikka on samoin kuin pulskaneilikka olemukseltaan repaleinen.

      Poista
  5. Ihastuttavia luonnonkukkia ja harvinaisuuksia. Valkolehdokki ja hietaneilikka, ne kun näkisi. Se tuoksukin on niin ihana. Hyvä kun ovat säästyneet niittämiseltä.
    Olin täällä oikein pahoillani kun kaupungin puistotyöntekijät olivat viime viikolla pistäneet matalaksi noiden kävelyteiden varsilla olevat kauniit luonnonkukkaniityt, miksi juuri tähän aikaan..

    Kauniita ovat kuva jälleen, kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivoisi, että ainakin harvinaisemmat luonnonkukat rauhoitettaisiin niittämiseltä kukinta-aikaan.

      Poista
  6. Tienpientareilla kasvaa nyt todella kauniita kukkia. Olen huomannut, että keltamaksaruohoa on runsaasti täällä tienreunoilla. Sitä näki lapsena paljon ja joka paikassa, sitten se hävisi. Nyt on hienoa, että keltamaksaruohoa taas näkee, vaikkakin ei kallioilla niin kuin ennen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole aiemmin löytänyt keltamaksaruohoa tien penkereeltä, Kallaveden saarien kalliorannoilta kylläkin.

      Poista
  7. Kauniisti kukkii. Kyllä nyt onkin tienvierustat hienona.

    VastaaPoista
  8. Onpa hieno tuo valkea maariankämmekkä, täysin valkoista yksilöä ei olekaan tullut minulla vielä vastaan. Kävin juuri itsekin sellaisella perinnemaisematilalla katselemassa mm. noita ketoneilikoita ja kelta-apiloita, joihin ei enää hirveän monessa paikassa törmää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin ihan innoissani kun löysin tuon valkean. Olen vuosikymmeniä kulkenut soilla ja tämä oli ensimmäinen täysvalkoinen jonka olen nähnyt.
      Perinnetilat on kasvien aarreaittoja.

      Poista
  9. Urocze i przepiękne te letnie obrazy. Lato to szczególna pora, którą trzeba utrwalać i zachować na późniejsze dni.

    VastaaPoista
  10. Hienot on kukat, mutta kuvana tällä hetkellä tykkään tuosta ensimmäisestä yleiskuvasta. On upeeta, että tienvarret on jätetty kukille (ainakin osittain tai edes).

    VastaaPoista