torstai 30. syyskuuta 2010

Sammalsaaren ilta

Aurinkoinen syysilta houkutteli vesille.  Huusalon edustalla olevan Sammalsaaren kallioilla olin käynyt alkukesästä ja nyt lähdin katsomaan miltä maisemat näyttävät auringon laskiessa. Suojainen rantautumispaikka löytyi kahden niemekkeen välisestä poukamasta järviruokojen lomasta. Kallio on jyrkkä mutta kuivalla pinnalla melontatossut ovat aika hyvät kiipeilyyn. Kallion päällä, tasaisemmalla pinnalla, jäkäkämatto oli tosi liukas, joten piti varoa joka askelta.
Katselin kalliolla auringon painumista metsän reunan taa.  Odottelin värillisiä iltapilviä, mutta pilvikerros oli idän ja etelän suunnalla ja lännen ja pohjoisen taivas taas kirkas. Vain muutama pilvenhaituva värjäytyi hetkeksi aikaa vaalenpunaiseksi auringon painuttua piiloon. Sitten tulikin kiire kotiin päin koska syysiltana pimeys tulee nopeasti.



Haapojen väriloistoa





Jäkälämattoa ilta-auringon värjäämänä



Häivähdys punaista

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Viikonlopun melonnat

Koko viikon oli ollut sateisia ja pilvisiä iltoja.  Täysikuukin piilotteli pilvien takana, minkä nyt joskus vähän pilvien raosta pilkisti. Perjantai-iltana selkeni sen verran että päätin lähteä pienelle melonnalle ennen pimeää. Rantauduin Purnusaareen ja kävin katsomassa oliko vanha tuttu puolikuiva kelo vielä pystyssä. No, olihan se mutta viereltä oli kaatunut pari mäntyä.



Sunnuntaiaamuna oli edelleen pilvistä. Tuuli oli kääntynyt pohjoiskoilliseen ja sää tuntui todella kylmältä verrattuna edellisiltaan jolloin oli ollut neljätoista astetta lämmintä. Lähdin kuitenkin järvelle suuntana Huusalo.  Nyt olikin varustauduttava vähän eri tavalla; melonta-anorakin alle fleece ja melarukkasetkin kävin vielä hakemassa kun laiturilla tunsin tuulen hyytävän henkäyksen.  Tuuli keikuttelikin aika lailla heti kun pääsin salmesta ja Kuokanselältä alkoi puhaltamaan.
Huusalossa etsin rantautumispaikkaa Pyöreälahdelta, kalliojyrkänteen viereltä. Löytyikin sopiva laakea kivi johon nousin. Ihmettelin rannasta nousevaa tuoretta, hyvin tampattua polkua ylös. Keräsin kamerakaluston mukaan ja lähdin nousemaan jyrkkää rinnettä polkua pitkin.  Ylhäällä, noin viidentoista metrin korkeudella veden pinnasta, oli pieni tasanne. Siellä selvisi polun tarkoitus. Myrsky oli kaatanut kaksi suurta haapaa ylempää kalliolta ja ne olivat kaatuneet rantaan päin alemmalle tasanteelle. Ja majava oli keksinyt ne ja aloittanut savotan. Monta kertaa se joutuu vielä kiipeämään kalliolle. Puista oli viety vasta latvat ja toisesta runkoa puoleen väliin.
Minä etsiydyin kalliojyrkänteelle josta avautuu maisema Pyöreälahdelle ja pieneen saareen vuoren alapuolella lahdella. Tuuli oli pyyhkinyt pilvet ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta.  Kuvaussää ei siis ollut paras mahdollinen; varjot olivat jyrkkiä ja syyspäivän valo voimakasta. Otin kuitenkin muutaman kuvan alaspäin lahdelle ja saareen.
Suoraan alaspäin kalliolta

Kallion päältä Pyöreälahdelle

lauantai 18. syyskuuta 2010

Aamu Rukalla

Rukan laelta Vuosselijärven ja Rukajärven suuntaan.














Lomaviikko Kuusamossa läheni loppuaan mutta aurinkoiset sumuaamut puuttuivat. Perjantai-illan säätiedotus lupasi yöksi muutamaa miinusastetta ja selkeää säätä.  Tutkin karttoja löytääkseni jonkun pienen suolammen jonka rannalla voisi odotella auringon nousua sumusta mutta epäilin että sumukerros saattaisi olla niin paksu että aurinko ei näkyisi sen läpi. Oli siis päästävä sumun yläpuolelle ja lähin paikka mennä sinne oli Rukan laella. 
Kuudelta aamulla lähdimme kohti Rukaa. Sumukerros oli tosiaan paksu eli pilvessä oltiin. Mutta noustessa ylemmäs alkoi sumu hajaantua ja Rukajärven kylän kohdalla oli paikoin ihan kirkasta.  Myös Rukan laella oli aivan selkeää ja ilmakin tuntui paljon lämpimämmältä. 
Aurinko piilotteli vielä taivaanrannan pilvien takana mutta värjäsi taivaan sinipunaoranssein sävyin. Pian se tuli näkyviin ja samalla sumukerros alkoi liikkua kun auringon lämpö aiheutti ilmavirtauksia.  Sumupilvet olivat ensin ruusunpunaisia, sitten vaaleanpunaisia ja lopulta kellertävän valkoisia.  Tämä valojen ja värien näytelmä kesti vajaan tunnin. Sitten oli niin kirkasta ettei hyviä kuvia enää syntynyt. 
Oli hienoa kokea tuo aamuhetki ylhäällä pilvien päällä, hiljaisuudessa. 

perjantai 17. syyskuuta 2010

Kallioportti ja Pähkänänkallio

Kaunis syyspäivä kauniissa maisemissa 16.9. Kallioportille mennään Juumasta Myllykosken kautta. Pähkänälle pääsee Juuman-Käylän tieltä eroavaa metsäautotietä.

Myllykoski










Kallioportti



Kallioportin näköalapaikka


Suolampi Pienen Karhunkierroksen polun varrelta


Pyöreälampi

Pähkänältä







keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Oulangan kanjoni

Oulangan kanjonin maisemia 14.09.2010





Pudotusta alas noin 50 metriä


















Oulangankönkään näkymiä

Oulangan päiväreitille pääsee Kuusamo-Salla-tieltä erkanevaa Urriaavan tietä. Noin kymmenen kilometrin matka hyväkuntoista hiekkatietä on opastettu viitoin. Parkkipaikalta polku laskeutuu Savilammen rantaan ja pian ollaankin Savilammen tuvalla. Siellä kohtaavat Karhunkierroksen taakankantajat, lenkkitossuiset päiväretkeilijät ja Oulanka-Savinajoen kalamiehet.  
Tuvan lähellä on riippusilta joen yli. Jos haluaa käydä katsomassa kanjonia molemmilta puolin, on ylitettävä silta ja käännyttävä oikealle portaisiin. Vasemmalle kääntyvät Karhunkierroksen matkaajat.  Kun portaat on kiivetty ollaan kanjonin reunalla ja näköalojen katselu voi alkaa. Polun varrella on huimia näköalakielekkeitä. Pudotusta alas on noin viisikymmentä metriä joten tarkkana on oltava liukkaalla polulla. 
Tältä puolen on palattava takaisin tuvalle jos haluaa jatkaa päiväreitin kierrosta.  Ja taas noustaan portaita. Ensin tulee Pikkukönkään näköalapaikka josta näkymät joen mutkaan ja koskeen.  Tästä polku erkanee kauemmas joesta mutta kääntyy vähän matkan päässä takaisin kanjonin reunalle ja ollaan Oulangankönkäällä. Sieltäkin on hieno näköala kanjonin ylle kurkottuvalta kielekkeeltä. Sitten polku kiertää Kirkasvetinen-lammen jonka rannalla on tulipaikka kauniissa niemessä.  Matka jatkuu suon ja suolammen ohi männikkökangasta.  Sitten laskeudutaan alas suomaastoon jota kalliot ympäröivät. Kun polku nousee ylös ollan jo lähellä parkkipaikkaa ja päiväreitin aloituspistettä.