Kalliovaaran rotkot ja hiidenkirnut

Sallan Aholanvaaran kylässä olevat Kalliovaaran rotkot ja hiidenkirnut ovat olleet jo pitkään listallani paikoista joissa pitäisi käydä. Kun matkani suuntautui sinne päin, tein poikkeman Kalliovaaralle. Koska matka-aikatauluni ei ollut kovin tiukka, haarukoin säätiedotuksien mukaan ajankohdan, jolloin ehkä olisi mahdollista nähdä aamusumuja.

Suunnitelma aamusumujen näkemisestä on tyssätä suunnistusvirheeseen. Ajelen liian huolettomasti metsäautotietä, enkä huomaa tiehaaraa josta olisi pitänyt kääntyä. Muutaman kilometrin hukkareissun jälkeen pyörrän takaisin ja löydän oikealle tielle. Sieltähän se polun pää löytyy ihan niinkuin karttaan on merkitty.

Aurinko on noussut puoli tuntia sitten, mutta myöhästyminen ei harmita koska auringon noususuunnassa on pilvikerros, joka on peittänyt auringon. Juuri kun pääsen kallion korkeimmalle kohdalle aurinko alkaa kuin tilauksesta hivuttautua esiin pilven takaa.

Kalliojärvi on alapuolellani sumun peittämänä. Kalliojärvi on oikeastaan Oulankajoen laajentuma.

Jos sumukerros olisi ohuempi näkyisivät kaukana Venäjän puolen tunturit.

Vastapäätä Kalliovaaraa sumun peitossa olevan Kalliojärven takana on Aholanvaara. Sumun yläpuolella näkyy Aholanvaaran taloja.

Jotkut kallion männyistä ovat todella vanhoja.

Välillä sumu nousee ylöspäin kalliolle asti.

Laskeudun alas kalliolta takaisin polulle. Pitkospuut johdattavat kuruun, jonka kallioseinät nousevat kymmeniä metrejä molemmin puolin.

Suuren hiidenkirnun lähellä on syvä sammalpohjainen allas. Ilmeisesti hiidenkirnu tämäkin.

Suomen suurin hiidenkirnu, Juomapata, on vaikuttavan näköinen, melkein pelottava. Hiidenkirnun halkaisija on 15,5 metriä. Opastaulu kertoo, että kirnu on yhdeksän metriä syvä, mutta jossain tietolähteessä on mainittu sen syvyydeksi jopa 13 metriä. Korkea verkkoaita ympäröi kirnua. Kameran kääntyvästä näytöstä on hyötyä ja saan kuvattua kirnun kurkottamalla kameraa verkkoaidan yli.

Tarkoitukseni on jatkaa polkua eteenpäin, mutta äkkiä pimenee ja ensimmäiset sadepisarat alkavat tipahdella. En ollut varustaunut sateeseen, joten lähden palaamaan samaa reittiä takaisinpäin.

Tämä on sama maisema, jota äsken kuvasin. Sumu on tiivistynyt harmaaksi pilveksi. Kalliojärvi näkyy nyt hyvin polulle.

Kalliojärven tulipaikka on muutaman sadan metrin päässä hiidenkirnuilta. Tulipaikka on hyvin varusteltu, liiterissä on jopa valmiiksi pilkotut puut. Pitkospuupolku vie sadan metrin päässä olevalle lähteelle.

Keittelen kahvit, kuivattelen vaatteet ja lähden sitten takaisin autolle päin. Paljon jäi varmasti näkemättä, joten tänne on palattava.

Polun varrella on kivilouhos. Tästä on louhittu kiviä vuonna 1941 rakennettuun puolustuslinjaan, Salpalinjaan. Kivet on kuljetettu hevosella alas. Aholanvaaran kohdalla panssarieste on kilomerin pituinen, eli aika monta kiveä on pitänyt sinne kuljettaa.

Kalliovaaran polun opastaulu polun alkupäässä metsäautotien varrella.

Lisäys 27.9.2016 Kalliovaaran hiidenkirnujen polku kokonaan käveltynä syyskuussa 2016

Timisjärven taidetalo

Luin keväällä Koillis-Sanomista, että Posiolle avautuu uusi matkailukohde, Timisjärven taidetalo. Talo on avoinna vain sydänkesän, 20.6. -8.8. ja pari päivää sitten huomasin, että nyt on kiire jos mielii vielä tänä kesänä käydä paikkaa katsomassa. Auton nokka suunnattiin siis kohti Perä-Posiota.

Taidekeskus Timisjärvi on Timisjärven rannalla Perä-Posiolla, parikymmentä kilometriä Posion keskustasta Rovaniemen suuntaan. Anu ja Topi Pentikäinen ovat vuosina 2013-2015 remontoineet vanhan porotilan päärakennuksen. Vuonna 1862 rakennetussa Timisjärven pirtissä on asuin- ja ateljeetilat vieraileville taiteilijoille. Lisäksi pihapiirissä on erilliset galleria- ja kahvilarakennus. Timisjärven rannassa on rantasauna ja rantaan viettävällä rinteellä riihi, aitta ja maakellari.

Anu Pentikin ja Suku Parkin teosten lisäksi rakennuksissa ja pihalla on esillä muidenkin taiteilijoiden töitä, mm. posiolaisten Paula Suomisen ja Teuvo Tuomivaaran taidetta.

Taidetta on paitsi sisällä,  myös rakennuksia ympäröivillä pelloilla ja pihalla.

Anu Pentikin posliinimetsä taustanaan taidekartanon pihapiiri.

Kuusamosta siirretyssä Törmäsen talossa on kesägalleria.

"Hirvaan hurmio", Posiolaisen Teuvo Tuomivaaran veistoksia rantasaunalle vievän polun varrella.

Taidekeskus Pentikin pihapiiri rantapolulta nähtynä.

Taidetta eteisessä. 

Päärakennuksen huonejärjestys on perinteinen. Talon toisessa päädyssä on tupa, keskellä eteinen josta pääsee keittiöön, eteisestä on kulku läpitalon olevaan saliin ja rannan puolen päädyssä on kaksi kamaria. Tässä salin toinen puoli.

Salin pihanpuoleisessa päädyssä on kirjasto ja tv:n katselupaikka.

Kamareissa on kodikas tunnelma. Tässä punasävyinen kamari pönttöuuneineen.

Toisen kamarin väritys on valkoinen. Valoisa huone on muutenkin, kun kahdella seinällä olevista ikkunoista tulvii valoa.

Modernit keittiökalusteet luovat vahvan kontrastin tummien hirsipintojen kanssa.

Pirtin katto on korkealla.

Näkymä posliinimetsään pirtin ikkunasta.

Tuvan pöytä on ainakin neljä metriä pitkä.

Näkymä yläkerran portailta eteiseen ja ylätasanteelle. Lasikaide avartaa näkymiä.

Taiteilijoiden ateljeetila on yläkerran päädyssä. Ikkunasta on hieno näköala järvelle.

Galleriatalon sisäänkäynnin kukkaistutus.

Gallerian näyttely

Väri-iloittelua

Kahvilarakennus on entinen Kärpän talo, sekin Kuusamosta siirretty.

Rannalla on kauniisti harmaantunut pieni sauna.

Saunakamarin tummaa tunnelmaa. Laverin patjojen päälliset ja tyynyt ovat nahkaa.

tietoja: Timisjärven taidetalon esite

Henkilökuntaan kuuluva nuori nainen kertoi, että ensi kesänä Timisjärvellä on esillä uutta Anu Pentikin tuotantoa. Keväällä Helsingin Taidehallissa Suomi 100 vuotta-teemaan kuuluva Anu Pentikin näyttely nähdään ensi kesänä myös Timisjärvellä.