Laavuilua ja kuurapolkuja

Pilvisellä ja harmaalla säällä on mukava istua laavutulilla. Hiljaisuudessa kuulee nuotion äänet ja hämärässä pienikin tuli valaisee ja luo tunnelmaa. Kun lunta on maassa vain hippusen, on helppo kulkea metsäpolkuja vähän kauempanakin oleville laavuille.

Muutaman asteen pakkanen on jäädyttänyt joenrannan kivien vierukset.

Koskikarat laulavat virralla. Kiveskoski virtailee niin hiljaa, että karojen äänet kuuluvat hyvin kosken solinan yli.

Metsäpolulla erottuu jotain valkoista lumella. Ihan kuin muovikassi olisi unohtunut polulle. Sitten huomaan silmän. Riekkohan se siinä.

Riekko kurkkii vielä hetken mättään takaa ennen kuin pyrähtää lentoon.

Puro on jäätymässä. Millin paksuinen jää on kauniisti kirjailtu.

Pitkoksilla ei ole ollut kävelijöitä lumisateen jälkeen...

..paitsi porot.

Kitkajoen Vähä-Käylänkosken yläosa.

Jokirannan ruo`ot ovat saaneet jäämansetit.

Vähä-Käylänkosken laavu on kauniilla paikalla jokitörmässä. Tunnelmaa latistaa taustalla ammottava hakkuuaukea. Moitteet Metsähallitukselle liian lähelle jokirantaa ulotetusta hakkuusta.

Suo on kauneimmillaan nyt kun ohut kuura peittää maahan taipuneita okranvärisiä heiniä.

Rukan lounaispuolelle, Kivilammen läheisyyteen, on valmistunut uusi laavu syksyn aikana. Kivilammen latu, kesällä kävelyreitti, kulkee ihan laavun vierestä. Hyvä retkikohde myös lumikenkäilijöille.

Pakkaspäivä Oulangalla

Viidentoista päivän ajanjaksolla, lokakuun puolivälistä pyhäinpäivän viikonloppuun, oli kolme ja puoli aurinkoista päivää. Ei kovin monta. Noista kauniista päivistä yksi oli pyhäinpäivä, ensimmäinen marraskuuta. Tuon päivän auringonnoususta Juhannuskalliolla olen jo kertonut, sekä erikoisista taivaanilmiöistä. Iltapäivän retkikohteemme olivat Oulangalla.

Ensimmäisenä etappina oli Kiutaköngäs. Odotuksena oli huurteisia puita rannoilla ja ohut lumikerros maassa, varsinkin kun Oulankajokivarressa oli kahdeksan astetta pakkasta. Mutta ei ollut paljon huurretta, eikä luntakaan kosken rannalla.

Rantojen kivet ja heinät oli kuorruteltu jääkoristein.

Joen mutkien akanvirroissa pyörivät jäälautaset.

Makkaranpaistotulilla syntyi idea lähteä samalla reissulla käymään Pähkänänkalliolla. Monesti tähän aikaan vuodesta sinne ei enää pääse, kun on lunta maassa ja sivutiet tukossa. Mutta nyt ei lumi haittaisi ja tiekin on pakkasen ansiosta jäätynyt kovaksi.

Näkymä Kiutakönkään metsään nuotiopaikan vessan ikkunan läpi kuvattuna.

Matkalla Pähkänälle ohitamme oranssipukuisia hirvenmetsästäjiä passissa tien varrella. Pähkänän parkkipaikalla on kaksi autoa, mutta matkalla kalliolle eikä kalliollakaan näy ketään, jälkiä kyllä on ohuessa lumessa.

Kuten Kiutakönkäällä saattoi aavistella, ei aurinko tähän aikaan vuodesta ylety valaisemaan jokiuomaa, muuten kuin silloin kun valon suunta on joenmyötäinen. Mutta Kitkajoen uoma Pähkänän kohdalla on leveämpi ja siten myös valoisampi.

Matalalta tuleva valo värittää lämpimästi toisen rannan, uoman toinen puoli on varjossa ja väritykseltään kylmän sininen.

Kallion alapuolen koivikko taas on hopean huurteinen.

Lumi on jäänyt maahan hyvin epätasaisesti. Kitkajoen törmä on lähes lumeton.

Koivumutka on muutama sata metriä Pähkänältä ylävirtaan päin.

Koristeellinen kelokäkkyrä kohdevalossa.

Tarkkailija koivussa. Kerroin kuukkelille, että nyt ei ole evästä mukana, mutta jos seuraat meitä autolle, niin sieltä saattaisi löytyä jotain syötävää.

Tarjous ei kiinnostanut. Kuukkeli lensi pois, eikä enää näyttäytynyt.

Kotimatkalla näimme suuren teeriparven. Olivat puissa tien molemmin puolin, toistakymmentä lintua kaikkaan.

Harvinaisia halomuotoja

Olen palaamassa aamuisesta Juhannuskallion aurinkonäytöksestä mökille päin, kun Rukanriutan mutkassa silmiin osuu puiden latvojen yläpuolella erikoinen valo. Se muistuttaa vähän suurta pölyhuiskaa. Puiden välistä ei erota muuta, joten on jalkauduttava polulle katsomaan mistä valo tulee.

Aurinko on juuri metsän rajan yläpuolella ja siitä lähtee valopilari, joka päättyy tuohon kolmiomaiseen valoon. Kuin jättiläiskukka olisi kohonut taivaalle. Vierellään sillä on kaareva pilari. Puut haittaavat vieläkin koko ilmiön näkemistä. On noustava ylös rinnettä avarammalle paikalle.

Petäjämäen päällä olevalta tyhjältä tontilta voi katsella kokonaista valoilmiötä.

Pikainen pyrähdys vielä ylemmäs Maston rinteelle katsomaan valoja vielä korkeammalta. Nyt kaaren yläpuolella erottuu himmeästi toinenkin kaari.

Latasin kuvat valoilmiöstä Ursan havaintojärjestelmään Taivaanvahtiin.
Siellä se luokiteltiin harvinaisiksi halomuodoiksi. Eli kuvissa näkyy Moilasen kaari ja yläkupera Parryn kaari ja mahdollisesti myös Tapen kaari.

Juhannuskallion aamu

Pari viime päivää on ollut vähän talvisempaa. Lämpötila on pysytellyt pakkasen puolella ja toissayönä satoi ohuen lumikerroksen. Lauantaille luvattiin selkeää säätä. Kun aamulla kurkistan verhon raosta, ei näy tähtiä eikä kuuta. Onko sää kuitenkin pilvinen. Tähän aikaan vuodesta Rukalla ei kannata uskoa ikkunanäkymään. Lumitykit jauhavat lunta rinteisiin joka yö. Lumetuksesta tulee ilmaan vesihöyryä, joka tiivistyy pilviksi tunturin ympärille. Tuulen suunnasta riippuen tunturin toisella puolen saattaa olla aivan selkää ja pilvet ovat toisella puolella.

Rukanriutan tietä kulkiessa pilvet roikkuvat vielä yläpuolellani, mutta Pirunkirkon parkkipaikalla voi nähdä idän-kaakon suunnalla aamun kajastusta. Vuosselin rinteille aamutaivas peilaa jo hentoa punerrusta.

Kiihdytän askeleita. Auringon pitäisi tulla ihan pian näkyviin kaakosta Rukajärven takaa. On ehdittävä tähystyspaikalle Juhannuskallion laelle.

Kallion päältä avautuva näkymä saa vetämään henkeä ihastuksesta. Etelän suunnalla Pyhävaara on kääriytynyt pilveen, lännessä on sinipunataivas Kitkajärven yllä, pohjoisessa Valtavaaran laki pilkottaa pilvien lomasta ja etelän-kaakon suunnalla aurinko tulee pian esiin.

Pyhävaara

Kitkajärvi horisontissa

Rukajärvi ja auringonnousun taivas

Valtavaara

Auringon noustua vähän ylemmäs on punaisen ja kultaisen valon aika.