Tuulesta tyveneen

Aamu alkoi tapaamisella kurjen kanssa. Lillin perhe oli nähnyt metson soitimella puolen kilometrin päässä meiltä, joten lähdin aamulla katselemaan josko se vielä näyttäytyisi. No, metsoa ei näkynyt mutta pellolta tapasin kaikessa rauhassa aterioivan kurjen.

Vaikka edellisenä päivänä tuuli oli pyyhkinyt jäät salmesta, oli aamulla kotirannan edustalla vielä niin paljon jäätä, että vesille ei päässyt. Lähdimme viemään toisen kajakin Leppävirran Kiviniemeen. Menomatkalla kaupasta tarttui mukaan lohipala, joka pääsi heti savustimeen.

Kiviniemessä oli tervetuloseremonia heti saavuttua. Kuikka kailoitti kovaäänisesti reviirihuutoaan. Sillä on hyvä syy muistuttaa minua reviirirajoista. Kun muutama vuosi sitten olin melomassa, suuntasin kajakin keulan päin pienen luodon heinikkoa. Muistelin, että siihen on  helppo rantautua keula edellä. Siinä vain sattui olemaan kuikan pesä, joten kajakki tömähti ihan hautomassa olevan kuikan viereen. Kuikka pakeni ja niin pakenin minäkin.

Herralanlahdella kävi kova tuuli. Etelätuulikin voi olla kylmä. Oli siis aihetta laittaa puita kiukaan alle ja saunoa. Jos olisin ollut reipas, niin olisin käynyt myös kastautumassa järvessä, mutta jäi tekemättä. Sen verran hyytävästi tuuli lahdella.

Sillä aikaa kun olimme Leppävirralla, olivat jäät siirtyneet kotirannan edustalta sen verran, että rannalla odotellut kajakki pääsi vesille.  Koska tuulikin oli tyyntynyt, niin ajattelin aloittaa melontakauden komeasti kiertämällä Kuokansalon.

No, eipä se Kuokansalon kierto onnistunut. Kuokansalon ja Pitkäsaaren välinen salmi oli kauttaaltaan jään peitossa.

Mutta Kuokansalon ja Heposaaren välissä oleva salmi oli auki. Se on majavan valtakuntaa. Pesällä oli hiljaista, mutta rannalla näkyi puusavotan jälkiä.

Kuokanselän kuikkakin huuteli, silkkiuikuit krääkyivät ja taisipa härkälintukin äännähdellä saaren kupeessa.

Eikä tämä melontakauden aloitus ollut edes myöhässä, koska viime keväänä pääsin vesille vasta toukokuun kuudes päivä.

Vappukukkia

Vaikka moni asia tänä keväänä vaikuttaisi olevan hieman myöhässä, niin näsiän kukinta on ihan aikataulun mukaan juuri vapun aikaan. Monesti olen vappuaamuna ryöminyt tienpenkan heinikossa etsimässä tiettyä näsiäpensasta. Tienvarren niitto pitää pensaan matalana, joten siitä syystä se on hankala löytää. Mutta joka kevät sieltä on löytynyt muutama kukkiva oksa vappukukkia.

Kukintaan valmistautuvat myös sammalet. Kiven päältä ne oli helppo kuvata matalalta.

Virralla jatkuvat lento- ja voimisteluharjoitukset. Silkkiuikun tyylinäyte.....

.....ja telkkien

Tuuli ei ollut vielä aamusta ehtinyt kuivattaa vesipisaroita krookuksen kukista.......

......eikä sinivuokkojen terälehdiltä

Kylmä tuuli viilensi sen minkä aurinko yritti lämmittää. Oli hakeuduttava pihamajan suojaan makkaran paistoon. Jälkiruuaksi ei tarjoiltukaan munkkeja tai tippaleipiä, vaan kevään ensimmäiset letut siman kanssa.

Tuulensuojassa. Järven jääkansi pysyy vielä tiukasti kiinni.

Kevät yllätti taas

Kevääntekijä oli pannut tuulemaan sillä aikaa kun olimme Kroatiassa . Lähtiessä oli paksu lumikerros maassa ja ainut merkki keväästä oli ensimmäiset joutsenen törähdykset kun pakkasimme laukkuja autoon. Viikko siitä ei lunta paljon ollut. Varjon puoleltakin, missä tavallisesti katolta pudonnut lumi on vielä pitkälle toukokuuhun, oli kinos sulanut kokonaan.

Lintujen kuorolaulu tervehti kotipihaan tullessa. Peipposet, mustarastas ja siepot olivat äänessä. Virralla lentelivät ja sukeltelivat vesilinnut keväthuumassa. Vuosia sitten mummolan pihasta siirtämäni sinivuokkotupas oli myös puolessatoista viikossa pinnistänyt vartensa lumen alta ja avannut kukkansa. Samoin krookukset pilkistelivät kuloheinän keskeltä.  Nyt vain odotellaan jäiden lähtöä järvestä.

isokoskelot

puukiipijä

olen maastoutunut

"sinivuokot silmänsä aurinkohon avaa"

saaressa asuva naapuri on varustautunut jäiden pettämisen varalle

telkkien kevätriemua

Kesää vastassa 2

Matkamme jatkui Krka-joen yläjuoksulle. Veneelläkin olisi päässyt pitkin jokiuomaa, mutta me kuljimme pikkuisella autollemme kanjonia ympäröivien vuorien yli noin kolmenkymmenen kilometrin matkan Lozovacista Roski Slapiin.

ylhäällä vuorilla

Roski Slap, mylly 

Roski Slap-putous

silta ja murattikaari

Krka-joki tuo puhdasta vettä vuorilta

Vuoret kohoavat äkkijyrkkinä, Roski Slap

luolia

Visovacin luostari ylhäältä kanjonin reunalta kuvattuna

joen rannalla kukkii

vuorilla kukkii

puutarhoissa kukkii

Lisää Kroatian kuvia