Valtavaaran tykkymetsässä

Oli aurinkoinen pakkaspäivä, mutta pohjoinen puhalteli ilkeästi. Lähdin lumikengillä Valtavaaran metsiin. Tarkoitus oli pysytellä puiden suojassa, koska siellä viiltävä viima ei haittaisi.
Vuosselin parkkipaikalta kävelin Karhunkierroksen polun portaiden alle. Kengänjäljet johtivat ylöspäin ja lähdin seuraamaan niitä.  Kun olin päässyt jyrkän rinteen ylös, jäljet muuttuivat uraksi joka kääntyi alas kohti Ylä-Pessaria. Vapaalaskija siis.  Jatkoin umpihangessa alas kuruun suuntana Valtavaaralle nousevat portaat. Alhaalla kurussa yhytin lumikenkäpolun. Oikea vai vasen? Valitsin oikeanpuoleisen reitin. Polku vei Ahmakalliolle ja nousi siitä hiihtolatua sivuten ylöspäin. Hieman ylempänä lumikenkäpolku kääntyi vasemmallle ylös rinnettä. Väliin oli aika jyrkkää, mutta sauvoilla tukien pääsin yhä ylemmäs lumisten puiden suojassa.  Lopulta olin ylhäällä tasanteella, josta tykkykuusien lomasta pilkotti Valtavaaranlampi, sen takana Valtavaaran ylempi rinne ja Valtavaaran maja. Polku pujotteli puiden lomassa hieman alaspäin ja pian olin lammen rannalla.

Lumikenkäpolku jatkui yli lammen kohti huippua, mutta minä välttelin viimaa ja käännyin seuraamaan rantaviivaa. Lähtöpaikalta Valtavaaran lammelle on nousua yli sata metriä. Ylös huipulle nousua tulisi vielä seitsemänkymmentä metriä lisää. Tällä retkellä halusin pysyä tuulen suojassa. Kuudentoista asteen pakkanen yhdistettynä tuuleen ei houkutellut puuttomalle huipulle.
Valtavaaran laavu löytyi muutaman sadan metrin päästä lammen päästä. Laavu oli täysin lumen ympäröimä. Vähään aikaan ei kukaan ollut siellä käynyt. En ryhtynyt sytyttelemään tulia, vaan etsiydyin tuulensuojaan aurinkoon ja kaivoin repusta termarin ja voileivän.

Koska muuta alasmenoreittiä ei löytynyt, palasin samaa reittiä alas. Paluumatka, kuten arvata saattaa, oli huomattavasti nopeampi ja helpompi rinnettä alaspäin.

Karhunkierroksen polku kohti Valtavaaraa

Huipulta Rukan ja Valtavaaran välissä Rukalle päin

Tykkykuusten keskellä

Jyrkänteen alla

Korkealla Valtavaaran rinteellä

Vielä on matkaa huipulle

Valtavaaran lampi

Lammen laavu talviunilla

Evästelypaikalta

Hiljaisuus

Pilvikävely

Puolenpäivän jälkeen pilvikerros alkoi ohentua. Pian aurinko alkoi pilkistellä pilvien takaa. Pilviä jäi kuitenkin  roikkumaan tunturin kupeelle, mutta huipulla näytti olevan selkeää. Pikavauhtia pakkasin kamerarepun ja lähdin lumikengillä tunturiin. Pujottelin tykkypuiden lomassa rinnettä ylös kohti huippua.

Tuuli oli kasannut maanantaina sataneen kuivan pakkaslumen korkeiksi harjanteiksi. Ylempänä lumi oli tiivistynyt niin että se kantoi, joten lumikenkä ei uponnut yhtään.

Pilvet jäivät pian alapuolelle ja väliin näkyvyys alas peittyi kokonaan.

Pyhävaarakin hävisi näkyvistä. Vain vaaran laki erottui laskevan auringon punaiseksi värjäämien pilvien lomasta.

Väliin alapuolella oleva pilvikerros oli niin paksu että aurinko erottui vain pienenä pisteenä.

Auringon laskiessa yhä alemmas pilvikerros oheni ja painui alaspäin.

Laskeuduin huipulta kuruun. Maiseman väritys muuttui erilaiseksi kun sitä katsoi eri korkeudelta.

Hetkeä ennen kuin aurinko katosi horisonttiin

Paluumatkalla Pyhävaara erottui jo selvästi. Pilvien ja laskevan auringon taika oli haihtunut.

Lisää kuvia pilvikävelyltä ja Kuusamosta muutenkin täällä

Käylänkoskella ja Kiveskoskella

Sunnuntaiaamuna Käylänkoskella oli vielä paksua kuuraa puiden oksilla. Maanantain tuisku varmaan vei enimmät lumet ja jääkiteet.
Auringonnousun aikaan taivaalla oli pilviä, joten vain hieman hentoa punerrusta näkyy kuvissa. Vuosien 2010 ja 2011 helmikuussa kävin myös pakkasaamuna Käylässä. Molemmilla kerroilla pakkasta oli kolmekymmentäkuusi astetta. Nyt oli vain kolmekymmentäkaksi.

"vain" 32 pakkasastetta

Käylän koski

Maanantaisen lumimyräkän jälkeen tiistaiaamu valkeni kirkkaana ja kylmänä. Kun maanantaina lämpötila käväisi jo kymmenen asteen lämpimällä puolen, niin tiistaina mittari taas näytti liki kolmeakymmentä astetta.

Kävin tiistai-iltapäivänä Kiveskoskella hieman ennen auringonlaskua. Hienoja pakkashuuruja oli, mutta rannan puiden hienot tykkylumet oli myrsky pudottanut alas.
 

Kiveskoski

aurinko laskee Kiveskoskella

Yökuvia käsivaralta

Ostin Canonin pokkarin retkikameraksi. Tähän saakka olen käyttänyt Olympuksen pokkaria kajakki- ja reppuretkillä. Vedenpitävänä ja pudotusta kestävänä se on ollut huoleton matkakumppani mutta kuvanlaatu ei ole oikein tyydyttänyt. Canon PowerShot S100 ei tarjoa vedenpitävyyttä eikä sellaista kestävyyttäkään kuin Olympus, mutta siinä on monipuoliset käsisäädöt, valovoimaa ja hyvä kuvanlaatu. Katsotaan nyt miten sen kanssa tulen pärjäämään. Ominaisuuksia on paljon ja kaikkia juttuja en vielä ole edes ehtinyt testaamaan. Kajakkiretkiä varten hankin siihen vedenpitävän kotelon.

Yksi mielenkiintoinen löytö kamerassa on yökuvaus käsivaralta. En ymmärrä miten kamera kuvan prosessoi, mutta ihmeen hyvää jälkeä se tekee yökuvissa ilman jalustaa.

Puu kadun varrella, Pieksämäki

Katunäkymä Pieksämäeltä

Juhannuskallio ja kuu, Ruka

Kuutamolla, Ruka