perjantai 24. kesäkuuta 2022

Keskiyön aurinko Valtavaaralla

Iltayhdeksältä nakkaan repun selkään Saaruan parkkipaikalla. Vähintään kerran kesässä pyrin kulkemaan koko kesäyön, tai vaihtoehtoisesti melomaan. Viime kesänä kuljin yön Konttaisen maisemissa, nyt on Valtavaaran vuoro. Sääennuste lupasi pilvien häipyvän puoleen yöhön mennessä. Kun pääsen ensimmäisen kukkulan länsilaidalle, voin vaan todeta, että pilvessä on muuten, paitsi taivaanrannalla on kapea, selkeä alue. On ihan tyyntä, josta syystä pilvet saattavat pysyä paikoillaan. 





Ei siis ole kiirettä laelle, joten voin rauhassa tutkia metsän kasvillisuutta. Viileä ja kostea alkukesä on saanut kaiken rehevään kasvuun. Mustikanlehdetkin ovat paikoin parin sentin mittaisia. 


Ehdin vaaran laelle klo 23 aikaan. Pilvi peittää edelleen auringon, mutta sen valo värittää pohjoisen horisontissa olevia tuntureita. Luulen, että siellä ovat Palo- Salla- ja Ruuhitunturi, jonne on matkaa linnuntietä noin 70 kilometriä. 


Etsin istumapaikan länsirinteeltä ja levitän alleni aavaruuspeiton. Tässä on hyvä evästellä ja katsella maisemaa, Valo heijastuu hetken Valtavaaran juurelle, Ison Pihlajalammen pintaan. 


Lännen puolella on vähän leveämpi kirkas vyöhyke. Kitkajärven taakse, Riisitunturille saattaa paistaa aurinko. 


Pilvikerros ei liiku yhtään. Vuorokausi vaihtuu, alkaa vuoden pisin päivä, kesäpäivänseisaus. Kello 00:15 aurinko tulee esiin kuin juhlistaakseen tapahtumaa. Halusin nähdä keskiyön auringon ja siinä se nyt on, vaikka vähän erilaisena kuin odotin. 


Pilven raosta tuleva valo on värikästä. Tästä alkaa yli kahden tunnin jakso kun kesäyön aurinko valaisee Valtavaaraa. Nyt on lähdettävä liikkeelle ja tallennettava auringon värittämää maisemaa eri suunnilta ja etäisyyksiltä.
















Kello on tasan yksi. Kesäajasta johtuen nyt on se pimein hetki. Ja aurinko vaan valaisee rinteen sieliköitä. 

















 

Päivätuvan ovea avatessani hätkähdän omaa varjoani. 



Ja tässä näkymä tuvan ovesta kohti pohjoista.



Kahden maissa aurinko värittää Venäjän tuntureita ympäröivää usvakerrosta. Etualalla on Virkkulan kylän taloja.


Vattuvaara kohoaa Porontimajärven takana. 








Kuukkeli on ainut elävä olento (itikoita ei lasketa) jonka tapasin koko yön retkelläni.


Kello on 2:30 ja aurinko alkaa jälleen nousta pilveen. Tämän kesäyön aurinko oli kuin auringonnousu väärinpäin. sillä erotuksella, että se näkyi koko ajan taivaanrannalla klo 00:15-2:30 välisen ajan.  



12 kommenttia:

  1. Kiitos mahtavan ihanista valtavaaran kuvista. Hyvää juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valtavaara yllätti taas. Eikä se ollut ensimmäinen kerta kun näin kävi.

      Poista
  2. Voi mahdoton noita värejä ja maisemia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matalalta tuleva valo yhdistettynä pilven antamaan kontrastiin teki tuon värityksen.

      Poista
  3. Kiitokset komeasta luonnon näytelmästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli yli kahden tunnin näytelmä. Käsikirjoittajana luonto.

      Poista
  4. Mahtavaa, kyllä Suomi on kaunis, kun vain joku jaksaa näyttää sen meille 💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juha Laakosenenkin kehotti radion Luontoretkessä retkeilemään yöllä. Oikeassa on.

      Poista
  5. Kaunis valo kuvissa. Hieman käy kateeksi, että näit kuukkelinkin. Itse en Lapin-reissulla nähnyt ollenkaan, vaikka se oli ensisijainen toive, se kun on yksi lempilinnuistani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talviaikaan kuukkelin tapaa melko varmasti Valtavaaran ja Konttaisen maisemissa. Mutta näkyypä tulevan kesälläkin tervehtimään.

      Poista