keskiviikko 19. tammikuuta 2022

Wap-suksilla Juhannuskalliolle

Juhannuskallion laki näkyy Rukan asuntomme pihasta. Matkaa linnuntietä on vain puolitoista kilometriä, mutta korkeuseroa 160 metriä, joten tietä ja polkuja pitkin matkaa tulee kolme ja puoli kilometriä. Lähden liikkeelle aamuhämärän aikaan. Alkumatkasta kannan pätkäsuksiani, koska jalkakäytävällä on lumen seassa hiekoitussoraa. Juhannuskallion alla, parkkipaikalla, laitan sukset jalkaan ja nousen hiihtolatua ylöspäin kunnes on poikettava ladulta umpihankeen ja jyrkkään rinteeseen.

Eteneminen upottavassa lumessa on hankalaa. Nyt ei ole pätkäsuksen ihannekeli. Rinteeseen on pakkautunut yli puoli metriä pohjaan asti upottavaa lunta. Tulee mieleen jo luovuttaa ja palata ladulle ja nousta sieltä ylös Mastonrinteen tielle, mutta sitten muistan, että aiempina vuosina rinteessä on ollut mökeille vievä hiihto- ja moottorikelkkaura. Noin sadan metrin hikisen tallustelun jälkeen saavutan lumen peittämän uran, jossa lunta on vain viitisen senttiä ja alla kova pohja. Matka ylös voi jatkua. 

Kaivan kameran esiin vasta päästyäni jyrkimmän nousun päälle. Mutta vielä on nousua edessä. 


Puiden latvojen välistä vilahtelee nousevan auringon värittämät pilvet. Juuri ennen auringonnousua pilvet ovat värikkäimmillään.





Tuisku on peitellyt kaikki jäljet vaaran rinteeltä. 


Valtavaara aamun valonkajossa


Lauhtunut sää ja kovat tuulet ovat yrittäneet irrottaa tykkylumia puista. Alempana puut ovatkin jo tiputtaneet lumet oksiltaan, mutta vaaran laella lumi on pysynyt toistaiseksi. 


Paikoin lumi on kasaantunut korkeiksi harjanteiksi. Lumi on tiivistynyt niin kovaksi, että on parempi kiertää nuo lumilaineet kuin yrittää päästä niistä läpi.


Löydän tykkypuun juurelta suojaisen paikan. Vaikka pakkasta ei ole kuin viitisen astetta, kova tuuli lisää kylmyyden tunnetta. 


Aurinko piilottelee pilvien takana. 


Otan sukset jalasta ja kaivaudun syvemmälle puun juurelle lumikuoppaan. Tee ja voileivät maistuvat hikisen nousun jälkeen. 




Valtavaara kohdevalossa


Laskeudun alaspäin. Auringon valo korostaa puiden lumikoristeita.




Onhan se alastulo vähän helpompaa kuin nousu, mutta on siinäkin omat hankaluutensa. Paikoin lumi kantaa kun on vauhtia, mutta sitten saattaa yht'äkkiä suksi tökätä syvään lumeen. On mentävä hissukseen.






Tuonne ylös hiihtelin. Matkaa tuli kaikkiaan noin seitsemän kilometriä. 


26 kommenttia:

  1. Hei!

    Haastan sut päivätehtävään nimeltä yllätysresepti! Otatko haasteen vastaan?❤️


    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jasmin. Taitaa mennä minun osaamisalueeni ulkopuolelle.

      Poista
  2. Seita, kiitos! Taas saamme ihanaa tykkylumipukeista puukansaa sekä valon leikkiä vaaroilla ja pilvissä ihmetellä ja ihailla kuviesi myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän jännitin, miten tykkykansan on käynyt tuulessa ja lauhtuneessa säässä. Mutta toistaiseksi ovat pitäneet pintansa.

      Poista
  3. On aivan mahtavan kaunista!

    Jaksan loputtomasti ihailla sitä, että jaksat liikkua paljon, kylmässä ja melkein pimeässäkin! Ja olen niin onnellinen, kun pääsen katselemaan kauniita kuviasi täältä kotoa, ilma matkoja minnekään 💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tällä kertaa sää oli yllättävän armollinen, ottaen huomioon, että ollaan tammikuussa.

      Poista
  4. Hienosti on Rukalla vielä tykky säilynyt. Upeaa on noiden massiivisten puiden alla hiihtää. Taivaan värit antavat myös oman säväyksensä.
    Nyt upottaa ja olen saman todennut, että syvällä kulkee suksi ummessa. Kuntoa se kysyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime talvina täällä Rukan ympäristössä on talvikävely reiteillä lisääntynyt huomattavasti. Se helpottaa kulkemista kun useimmiten löytyy kova jälki lumen alta.

      Poista
  5. Varmasti kaiken vaivan arvoinen retki, upeat on maisemat kuvistakin katsottuna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpommallakin olisin päässyt jos alkumatkasta olisin mennyt autolla. Mutta joskus on hyvä nähdä vähän enemmän vaivaa.

      Poista
  6. Jestas, että siellä on lunta. Tuo on tosi kaunista katseltavaa - ja on varmasti huikea kokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkykansa houkuttelee vieraakseen, ja talvipäivän valo.

      Poista
  7. Lumoavan kauniita kuvia, nuo lumiset metsät ja taivaan pehmeät värit luovat talven sunnuntaitunnelmaa, mieli rauhoittuu.
    Kiitos Seita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parasta talvea se on silloin kun on lunta ja talvipäivän pehmeää valoa.

      Poista
  8. Noilla tynkäsuksilla kulkeminen on kyllä mun mielestä ihan parasta. Ja noissa maisemissa se vasta upeeta oliskin. Todella upeita kuvia jälleen :) Noissa maisemissa eväätkin maistuu superherkullisilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla tulee nyt kymmenen vuotta täyteen pätkäsuksihiihtoa. On ollut kyllä hauskaa niiden kanssa.

      Poista
  9. Huikean kaunista koskematonta luontoa.
    Lunta todella paljon.
    Ihania kuvia!

    VastaaPoista
  10. Moi Seita,
    Se on mielenkiintoista lukea minkalaisia vaikeusia sinulla oli saanut retkellä. Maisemia ovat mahtavaa. Sinun kuvat ovat tosin upeat.
    On hyvä harjoitus minulle yrittää ymmärtää mitä olet kirjoittanut. Suomen kieli on nähtävästi hankala "Google translatille", siis monta kerta käännös on outo. Mutta muistan onneksi tarpeeksi.
    Yritän reagoida heti suomeksi. Sitä varten teen paljon virheitä, anteeksi vain.
    Terveisiä, Kees

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, täysin ymmärrän mitä kirjoitat. Ja arvostan paljon, että harrastat vaikeaksi mainittua suomen kieltä.

      Poista