sunnuntai 28. marraskuuta 2021

Revontulia, kuutamoa ja vähän aurinkoakin

Inarinjärven rannalla oleva majoituspaikka on ihanteellinen revontulien kuvaajalle. Ennusteet eivät luvanneet mitään suurta revontulinäytelmää, mutta Inarin leveysasteilla pienikin revontuliaktiivisuus tuottaa aina jotain taivaalle. 

Kuutamo valaisee järvenselkää, mutta pohjoisen ja lännen puolella on ohutta pilviharsoa. Vain hentoja revontulikaaria nousee ylös pilvien lomasta. Aikani seisoskeltuani päätän lähteä sisälle lämmittelemään.



Juuri kun olen noussut rannalta törmän päälle, alkaa revontulimökkien takaa kohota kirkas revontuliloimu. Onneksi kamera on vielä jalustassa kiinni, joten saan nopeasti viriteltyä kameran kuvauskuntoon. 


Siitä alkaa muutaman minuutin kestänyt nopealiikkeinen loimotus. Kun revontulet ovat tarpeeksi voimakkaat, ne näkyvät kirkkaana kuutamollakin.  



Majoituimme tavallisessa hotellihuoneessa. Mielestäni revontulimökissä voi kyllä katsella revontulia, mutta niiden kuvaaminen olisi kuitenkin tehtävä ulkona. Revontulet ovat arvaamattomia, suunta muuttuu hetkessä ja taivaankannelle kiivenneitä revontulia pystyy kuvaamaan vain kameran linssin osoittaessa suoraan ylös.  



Kuvassa oikealla olevassa revontulimökissä on sauna. Hotellihuoneen hintaan sisältyi puolen tunnin saunominen tuossa näköalasaunassa. Saunan ikkunoista näkee ulos mutta ulkoa ei näe sisälle. 



Marraskuun loppupuolella päivä on lyhyt, joten valoisa aika on käytettävä hyväksi. Ensimmäinen käyntikohde on Juutuanjoen Ritakoski. Kävimme siellä syksyllä ruska-aikaan, nyt näemme sen ensi kertaa talviasussaan. 


Runsas virtaus pitää Ritakosken sulana. Vain rannoilla ja kosken keskellä olevien kivien ympärillä on jäätä. 




Nouseva aurinko värittää pilviä Ritakosken pohjoisen rannan yllä.





Vähän ennen puoltapäivää aurinkoa ei näy, mutta matalalta tuleva valo värittää Luosmatuntureita Juutuanvuonon takana. 




Päivän ainoa näköyhteys aurinkoon Myössäjärven takaa


Ukonjärvi taustallaan Sovintovaara





Iltarusko klo 13:40 Juutuanjoella. 








Juutuanjoen tuntumassa kulkeva kävelyreitti on valaistu parin kilometrin matkalta Inarin kylältä Jäniskoskelle asti. Päivän hämärtyessä lähdetään käymään Jäniskoskella. 







Kosken etelärannalla on valonheittäjä, jonka valo on suunnattu kosken kuohuihin. 





Taivaan sinipunavaloa ja valonheittäjän valoa Jäniskoskella




Vähän suurempitehoinen valonheittäjä on Inarinjärvellä. Järvellä on niin vähän lunta, että kuunsilta erottuu.




Illalla on taas vuorossa revontulien kyttäys. Jo alkuillasta taivaanrannalla loimottaa kirkkaasti. 


Mitään suurta näytöstä ei synny. Vain väliin kohoaa pieniä soihtuja ylöspäin. 













Seuraavana päivänä Inari hyvästeli kauniilla taivaanväreillä. Nämä punavärit Ukonjärven yllä on kuvattu kotimatkalla.


6 kommenttia:

  1. Haluaisin nähdä nämä henkilökohtaisesti. Asut maagisessa paikassa!

    VastaaPoista
  2. Tämä marraskuunloppu ja joulukuu on aivan parasta aikaa ihailla Lapin kaamosvärejä. Vaikka aurinkoa ei kaamosaikana näe, niin valoa on. Ihastuttavat kuvat, jotka suorastaan sytyttivät kaipuun lähteä itsekin Inariin ja jonnekin Itäkairaan päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se kaipuu Lappiin iskee näin kaamosaikaankin.

      Poista