Puurajan lähestyessä pysähdyn hengähtämään ja katsomaan maisemaa. Vihreä tunturikoivikko, Kilpisjärvi, Mallan rinne ja taustalla Ruotsin lumiset tuntrilaet. Tämän näkymän vuoksi kannattaa kiivetä Saanalle.
Saanan huipulle vievän polun linjausta on muutettu viime vuonna. Virallinen reitti Saanalle lähtee Mallan luontopolun pysäköintipaikalta kohti uusia portaita. Retkeilykeskukselta lähtevä entinen reitti on myös käytössä ja vie uusille portaille. Minä lähdin oikomaan muistomerkin parkkipaikalta kohti Saanaa poropolkuja pitkin. Tällä kertaa kohteenani ei ole Saanan huippu vaan Saanan kukat ja maisema kesäyön valossa.
Lapinvuokkoja jyrkänteen reunalla. Juhannuksesta heinäkuun alkuun rinteiden valkeat kukat ovat lapinvuokkoja tai liekovarpiota. Uuvanaakin vielä löytyy, vaikka monin paikoin se on jo kukkinut. Saanan kukista on ihan oma postaus, koska niitä oli niin paljon.
Kello 23 aurinko on vielä korkealla. Norjan puolelta alkaa laaksoon levitä usvaa, jota auringonvalo värittää.
Kallion päällä on muutaman pienemmän kiven varassa iso kivipaasi.
Pieni, noin 7000 neliön kokoinen lampi on Saanalla 863 metrin korkeudessa. Nyt lammen pinnalla ajelehti vielä muutama jäälautta.
En harrasta yleensä selfie-kuvien ottamista, mutta tämä tuli vähän vahingossa maisemakuvauksen ohessa.
Yhdeksänsadan metrin korkeudessa alkaa olla jo vähän isompia lumilaikkuja.
Tässä syy miksi haluan kulkea Saanalla kesäyössä.
Kello 1:35 aurinko kurkottaa Korkea-Jehkaksen takaa.
Laakson pilvilautta alkaa hiipiä kohti Kilpisjärveä. Minäkin alan siirtyä alemmas kohti retkeilypolkua. Jos pilvi nousisi ylös tunturiin, niin näkyvyys häviäisi kokonaan.
En ole ihan yksin Saanalla aamuyöllä. Portaiden yläpäässä olevalla näköalapaikalla on kaksi kulkijaa.
Siinä vaiheessa kun ehdin näköalapaikalle, toiset kulkijat ovat jo lähteneet jatkamaan matkaa portaita alas. Uuden näköalatasanteen istuimet on tehty Saanan portaiden porraskivistä.
Ja tässä uudet Saanan portaat. Silloin kun kävin Saanalla edellisen kerran oli portaiden rakennus kesken.
Jään portaiden yläpäähän katsomaan miten pilvet liikkuvat alapuolellani.
Kilpisjärvi häviää pian näkyvistä pilven peittoon.
Olen jumittunut katselemaan maisemaa, pilvien ja valon liikkeitä, kello on pian kolme, joten on aika lähteä palaamaan alas. Puurajalla tulee pilvi vastaan.
Pikku-Mallan laki ja Ruotsin tunturit pilkottavat vielä pilven yläpuolella, muutama askel myöhemmin olen sumuisessa tunturikoivikossa. Kaikki mitä toivoin ja odotin yöretkeltäni toteutui.
Voi itku, miten kaunista! Onko siellä turvallista liikkua? Näkyykö korona mitenkään?
VastaaPoistaKun seitsemän tunnin kävelyni aikana näin alle kymmenen ihmistä ja nekin yli sata metriä kauampana, niin voisin sanoa, että turvallista on.
PoistaIhanat kuvat minullekin niin rakkaasta paikasta. En ole käynyt Kilpparilla useaan vuoteen, joten uudet portaat ovat minulta vielä kävelemättä. Viimeksi kun olin siellä ja koirani Malla oli mukana. Selitin jollekin kylällä, että koirani on saanut nimensä Mallatunturin mukaan. Hän vastasi, että "täällä on moni lapsikin saanut nimensä Mallatunturin mukaan" :)
VastaaPoistaSinulla on ollut upea yöretki Saanalla.
Minäkään en loppujen lopuksi kävellyt uusia portaita kun oioin poropolkuja pitkin. Mutta tukevilta näyttävät.
PoistaAivan mahtavat maisemat sinun yöllisellä retkelläsi! Kiitos, että sain kulkea kuvien kera maukana. Turha mainita mitään erikseen, kaikki on niin kaunista.
VastaaPoistaKilpisjärvi on aina kohdellut minua hyvin, niin myös tällä kertaa.
Poistamahtavat kuvat! Siitä on vuosia, kun olen siellä ollut viimeksi.
VastaaPoistaMinä "löysin" Kilpisjärven vasta viitisen vuotta sitten, mutta sen jälkeen olen käynyt siellä usein. Maisemat ovat niin muusta Suomesta poikkeavat. Ihan kuin olisi ulkomailla.
PoistaHei seita. Kiva nähdä kuvia Kilpisjärveltä. Sinne oli tarkoitus mennä kesäkuussa, mutta korona sotki suunnitelmia. Eli se on vielä toivelistalla. Ja ihan kärjesää :)
VastaaPoistat.Tiina
Kuulin, että nyt on Kilpisjärvellä paljon väkeä kun niin moni kulkee sitä kautta Norjaan lomareisulle. Kesäkuun viimeisellä viikolla oli vielä rauhallista.
PoistaVau, mitkä kuvat! Todella hieno hetki. Yö on keskikesällä vuorokauden paras aika. <3
VastaaPoistaNoiden sankkojen sumujen takia aina vähän huolestuttaa, kun ihmisiä lähtee tuntureille seikkailemaan ilman minkäänlaisia suunnistus- ja selviytymisvarusteita, aikomuksenaan tehdä vain lyhyt päiväkävely. Sumuista ei voi koskaan tietää, ja kun murku ilmaantuu, ei etenemisestä välttämättä tule mitään ja tunturilla voi joutua oleilemaan kauankin. On viisasta seurata sumun liikkeitä ja hakeutua selkeälle reitille ennen kuin jää sumun keskelle.
Murkua minäkin varoin lähtiessäni siirtymään polun tuntumaan kun näin sumun nousevan. Tällä kertaa se kyllä ei haitannut vaan jäi pelkästään alaville paikoille.
PoistaMahtavat maisemat <3
VastaaPoistaPitäisi ottaa jossain vaiheessa tutustumisohjelmaan :-)
Jos et ole ennen käynyt, niin ehdottomasti niitä kohteita jossa kannattaa käydä. Mutta siinä voi käydä sitten niin, että jää koukkuun ja tekee mieli palata :)
PoistaHuikeaa. Minullakin on elokuussa viimeinkin tilaisuus päästä Saanalle. Toivottavasti onnistuu.
VastaaPoistaHienoa, siellä se Saana odottaa ja moni muu hieno paikka siinä ympäristössä.
PoistaHieno retki. Hienot kuvat. Saana on aina tututstumisen väärtti. Se on kiehtova tunturi.
VastaaPoistaTeit melkein täyden yövuoron Saanan rinteillä.
En ole vielä koskaan selvinnyt Saanalta alle seitsemän tunnin. Tälläkin kertaa kotijoukot ehtivät huolestua. Puhelimeni kun on yöaikaan äänettömällä enkä kuullut kun minua yritettiin tavoitella.
PoistaUpea retki ja kuvat.
VastaaPoistaSaana ei tuota pettymystä.
PoistaPrecioso reportaje, me han gustado mucho todas las fotos. Saludos desde el norte de España.
VastaaPoistaNämä maisemakuvasi ovat aivan ihania.
VastaaPoistaKiitos Vikki
PoistaUskomattoman upeaa, kuin unta koko retkesi. Yhä jaksat kulkea ja hyvä niin kerrontasi tuo nuo maisemat niin liki, että voi hieman aavistaa miltä tuntuisi olla juuri tuossa kuvan paiksassa.
VastaaPoistaMietinkin siinä Saanalle kiivetessä, että mitenkähän kauan tätä vielä jaksaa. Toisaalta, Saanan polulla näkee paljon minua vanhempia retkeläisiä. Kiitos Tiitsa.
PoistaOlen hyvin pitkään ollut kirjoittamassa kommenttia/kommentteja blogiisi, mutta kun olen aloittanut, ajatukset ovat juuttuneet liimaan, eikä mitään ole tapahtunut. Jospa nyt yritän uudelleen: olen monen monituista kertaa halunnut kiittää sinua uskomattoman upeista kuvistasi, kuljet paljolti samoilla reiteillä, joilla itse olen tepastellut ennen reissujani ulkomailla. Et usko, miten kuvasi ja tekstisi ovat hieroneet sieluani kaukana kotimaasta, auttaneet koti-ikävään ja muistuttaneet minua siitä, että miten kauas tieni vievätkään, Suomi on kuitenkin maailman kaunein maa. Upean kauniit kuvasi vaativat paljon muutakin kuin vain kameran laukaisimen painamista. Talvella kinoksissa tarpomista, pakkasen pureskellessa poskia ja käsiä, kesällä hyttysten syötävänä, välillä sateessa märkänä tallustelemista. Lopputulos on vaivan arvoinen ja olen todella usein nostanut virtuaalisesti sinulle hattuani. Kuvasi ovat todellista terapiaa kotimaataan ikävöiville ja heille, joilla ei ehkä ole mahdollisuutta, välineitä eikä välttämättä osaamistakaan tallentaa maisemia sekä luontoa sinun tavallasi. Kuvistasi nousee koko ajan esille se, että sinä todella rakastat luontoa. Kiitos vielä kerran kuvistasi, niiden katseleminen on aina tullut tarpeeseen...:)
VastaaPoistaJoskus mietin (etenkin silloin kun tekniikka takkuaa, kuten nyt bloggerin uudistuessa) onko järkevää käyttää aikaa blogiin. Ja sitten saan tällaista ihanaa palautetta joka tuo kyyneleet silmiin. Laitan tämän talteen ja muistini sopukoihin. Kiitän kauniista sanoistasi, jotka antavat uskoa tekemiseen.
Poista