perjantai 17. tammikuuta 2020

Kaunis talvipäivä Muoniossa

Tämän talven säät ovat olleet Pohjois-Suomessakin vaihtelevia. Atlantilta vyöryy koko ajan matalapaineita. Tammikuun lämpötilat Koillismaalla ovat pysytelleet nollan tuntumasta muutamaan pakkasasteeseen, eli keskimääräistä lämpimämpää on ollut, eikä ennusteet lupaa muutosta säätilaan. Muutaman päivän reissulla Länsi-Lapissa saimme tuntua pakkassäästä, kun pakkanen enimmillään oli kahdenkymmenen asteen paikkeilla. Pilvisten päivien väliin sattui onnekkaasti yksi aurinkoinen. Tosin, ei se aurinko kovin korkealle ehdi nousta, koska päivän pituus Muoniossa on alle kolme tuntia.

Jo hieman oikeasta reunastaan pienentynyt kuu kurkottaa kuusenoksien takaa Muonionjokivarressa.




Matkalla Pallaksen suuntaan idän taivas hehkuu monivärisenä. Paras paikka kuvaamiseen löytyy Kutunivalta. Kutuniva on kuuluisa talvehtivista joutsenistaan. Joutsenia ei nyt näkynyt, paikalla olivat vain koskikara ja kuukkeli.






Jostain horisontin takaa tuleva valo värittää pilvet hehkuvanpunaisiksi. Enpä muista nähneeni vähään aikaan näin voimakkaita värejä taivaalla.


Jerisjärven vedet laskevat Kutunivassa alempaan Törmäslompoloon ja jatkavat sitten Jerisjokea kohti Muonion taajamaa, jossa Jerisjoki yhtyy Muonionjokeen. Kutunivassa on pudotusta 70 senttiä ja vettä virtaa sen verran runsaasti, että niva pysyy avoimena koko talven.




Kiristynyt pakkanen on yön aikaan alkanut kuroa jääpeitettä ylävirran puolelle. Veden ja jään vuorottelu muodostaa kauniin pitsikuvioinnin.






Koskikara tulee ihan lähelle sukeltelemaan.






Aurinko nousee juuri tuolla metsän takana, mutta tänne Kutunivalle se ei näy.


Auringonnousun aikaan järven takarannalle alkaa muodostua sumupilveä.


Keimiötunturi kohoaa Jerisjärven takaa. Aurigonvalo hipaisee jo tunturin ylärinnettä.


Kutuniva ja Törmäslompolo


Matkamme jatkuu Pallaksen suuntaan. Kun tie haarautuu Raattamantieltä Pallakselle, on edessä aurngon vaaleanpunaisiksi värjäämä Pallaksen tunturijono. Täälläkin on ollut niin lauhaa, että puut ovat lähes lumettomia.

Pallaskero




Pallashotelli Laukukeron juurella. Punainen väripilvi viivähti hetken Laukukeron laella.




Puolenpäivän aikaankaan ei aurinko yllä tuon korkeammalle. 


ps. Muoniossa kannattaa poiketa kylän keskustassa olevaan Swiss-kahvilaan. Kahvilan yläkerrassa on kahvilan kondiittorin Thomas Achermannin valokuvagalleria. Itse kahvilassa on tarjolla sveitsiläisiä herkkuja.

8 kommenttia:

  1. Hurmaavia sävyjä: talvenharmaata, joka taittuu oranssiin, liekehtivää horisonttia, puiden tumma hiljaisuus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muonion värikartta oli vielä voimakassävyisempi kuin mihin olen tottunut Kuusamossa.

      Poista
  2. Kauniita kuvia. Länsiraja on minullekkin malko tuttua...
    Terveisin
    Eko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän samaa kuin Kuusamossa kynttiläkuusikkoineen, mutta lisänä avotunturit.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Ihaninta mielestäni oli tuo tunturilakien valo.

      Poista
  4. Aivan huikea tuo puanisen sävy!

    Jerisjärvi sekä Pallas/Olos-seutu on minullekin hyvin tuttua, siellä on lukuisia kertoja keväthangilla ja marraskuun ensilumilla hiihdelty. Jerishotellin avanto, varsinkin se 90-luvun aito alkuperäinen jäisine laitureineen on mieluisassa muistissa. Miksei myös tämä uusi ja isompikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jerishotellissa en ole käynyt, mutta sen rannasta olen joskus lähtenyt melomaan. Meloimme Jerisjärveltä Muonion kylälle Jerisjokea pitkin. Reitti on nimeltään Acerbin keino, italialaisen tutkimusmatkailijan mukaan.

      Poista