"Valvo yö ulkona"

Nuku yö ulkona – Luonnonpäivän kunniaksi. Suomen Latu haastoi Luonnonpäivänä, lauantaina 17. kesäkuuta 2017 kaikki nukkumaan yönsä ulkona. Osallistuin haasteeseen soveltaen sitä omalla tavallani, eli valvoin yön ulkona ja ajankohta oli perjantain ja lauantain välinen yö, seuraavaksi yöksi kun Kuusamoon oli luvattu sadetta.

Mutta ensin, alkuillasta, oli tapaaminen neidonkenkien kanssa.

Lähden nousemaan Valtavaaralle Vuosselin parkkipaikalta kello 23. Suunnitelmana on kulkea latupohjaa kodalle Valtavaaran itäpuolta, mutta Ahmakallion luona päätänkin nousta Ahmakallion vastapuolen kukkulalle Karhunkierroksen polulle. Taivaalle on kertynyt pilviä ja näyttää siltä, että en ehdi Valtavaaran laelle ennen kuin pilvet peittävät pohjoisen taivaan. Ehdin kukkulalle näkemään kun aurinko juuri piiloutumassa pilveen.

Puolentoista kilometrin nousun jälkeen, puolenyön aikaan tulen Valtavaaran laelle. Ja ihan kuin tervehdyksenä ja silmäniskuna aurinko vilahtaa taas hetkeksi pilven raosta.

Kaukana lännen suunnalla välkkyy Kitkajärvi. Sen jäät lopulta lähtivät 16.6. eli ennätyksellisen myöhään.

Iso Pihlajalampi Valtavaaran juurella.

Kuljen ympäri vaaran lakea ja välillä pötkötän maassa kuvaten Valtavaaran pieniä, mutta niin kauniita kukkia. Riekonmarja avaa ensin kukat ruskeiden, viimevuotisten lehtien keskelle ja alkaa vasta sitten kasvattaa uusia lehtiä.

Sielikkö on juuri avannut ensimmäiset kukkansa. Vasta-avautunut kukka on punaisempi, myöhemmin kukinto muuttuu vaaleanpunaiseksi.

Valtavaaran koivujen lehdetkin ovat vasta avautuneet ja rinnettä pilkuttaa hento vihreys. Vähän yli kahden aurinko alkaa taas näkyä pilvien välistä.

Kolmen jälkeen lähden laskeutumaan laelta Valtavaaran lammelle päin. Pikkulintujen konsertti on kuultavana koko ajan. Yritän tunnistaa niiden ääniä, mutta en osaa. Mutta monta eriäänistä laulajaa on polun varrella.

Lammen laavulla savuaa nuotio, mutta ketään ei näy. Vähän matkan päässä metsässä on teltta. Ilmeisesti siellä nukutaan, joten virittelen hiljaa tulet uudelleen ja kaivan repusta loput eväät esiin.

Valtavaaranlampi aamuyön hetkinä.

On aika harvinaista istua pohjoisen kesäyössä niin, että itikat ei häiritse. Itikka-aika ei ole vielä kunnolla alkanut, mutta ei huolta, kyllä se vielä tulee.

Puoli viiden aikaan olen alhaalla parkkipaikalla, jossa liikkellä on muitakin, Kuusamon lintumaratoniin osallistujia varmaan.