keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Kaksi aamua vesillä

Lokakuun alussa alkaa olla viimeiset hetket käydä melomassa ennen talvea. Toki melontakautta jatkuisi niin pitkään kun ei ole jäitä, mutta iän myötä minusta on tullut sen verran mukavuudenhaluinen, että käyn melomassa mieluummin hyvällä säällä ja silloin kun se tuntuu mukavalta.

Suurten järvien vedet ovat vielä suhteellisen lämpimiä. Ympäristö.fi:n mukaan tämän aamun vedenlämpötila Kallavedellä on 11 astetta. Kun ilman lämpötila on monena yönä mennyt pakkaselle, tuntuu järvivesi mukavan lämpimältä ilman lämpötilaan verrattuna. Lämpötilaero veden ja ilman välillä synnyttää sumuja. Joskus sumua on niin paljon, että näkyvyys on vain muutamia metrejä. Joskus taas tuuli herää yhtä aikaa auringon kanssa ja karkottaa sumupilvet hetkessä. Kuvat ovat kahdelta hyvin erilaiselta aamumelonnalta. Toisena aamuna sumupilvet lähtivät tuulen mukaan ja toisena aamuna meloin sumun keskellä.

Tuulen suojassa saarien välissä on vielä tyyntä. Lännen puolen taivas värittyy ennen auringonnousua.


Järvenselällä tuulee ja ilmavirtaus painaa lahdenpohjukkaan kerääntyneen sumun liikkeelle.






Etelä-Kallaveden maamerkki, Vanuvuori erottuu jo sumun keskeltä.


Aamuaurinko värittää sumupilveä.


Hakeudun pienen luodon edustalle katsomaan auringon esiintuloa.










Auringon noustua tuuli tyyntyy ja järvenselkä asettuu peiliksi. Melon hiljalleen nauttien vielä rantojen ruskapuiden loistosta ja heijastuksista. Suurin osa puista on jo pudottanut lehtensä. Haavat hehkuvat vielä ja muutama keltainen koivu.


Muitakin kulkijoita on vesillä. Silkkiuikku erottuu pienenä veneen edessä.






Toisena aamuna maisema peittyy paksuun sumuun. Näkvyyttä ei ole kuin parikymmentä metriä. Nyt tarvitaan melarukkasia ja lämmittäviä kerroksia melonta-anorakin alle. Ilma tuntuu kylmänkostealta.


Joutsenperhe erottuu sumun keskeltä. Taisivat lähteä ruokailupaikaltaan saaren rannasta minut nähtyään.


Sumun keskellä ei ole paljon kuvattavaa. Sentään jotain, kuten nämä järviruo'ot.


Tai tämä pystytukkainen vesiotus.


Laavun edustan vesi näyttää kuvassa kauniilta, mutta todellisuudessa vihertävä väri johtuu sinilevästä, jota on runsaasti rannan tuntumassa.




Paluumatkalla näen joutsenperheen uudelleen. Ne ovat tulleet takaisin ruokailupaikalleen.

16 kommenttia:

  1. Upeita aamukuvia! Näitä katselisi vaikka kuinka monta kertaa.

    VastaaPoista
  2. Kaunista ja rauhallista maisemaa :) Mieli lepää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melominen aamuisella järvellä on mielen lepuutusta :)

      Poista
  3. Mahtavat maisemat, tosi hienot ovat kuvasi. Tuo aamusumussaa melonta, voi kun vielä pääsisin. Joinain vuosina olen melonut joulukuun alkuun asti, mutta kylmää se jo silloin alkoi olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen joskus melonut joulukuussa. Kun lämpötila on plussan puolella ja pääsee heti rantauduttua lämpimään, niin ihan hienoa se on.

      Poista
  4. Hmm.. Näitä kuvia kun taas katselee niin alkaa entistä enemmän haaveilemaan kajakista. Enpä kyllä muista koska olisin viimeeksi kajakilla melonut menemään, mutta olisihan se mukava päästä hiljaisille järville melomaan ilman miesvoimaa (kokemusta lasikuitu kanootista). Onko sulla ihan peruskajakki vai joku retkiversio?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kajakki on lyhyt ja vakaa retkimalli. Ei kovin nopea, mutta en tarvitsekaan kilpamenijää. Kuvaaminen kajakista on turvallisempaa kun ei tarvitse pelätä kaatumista.

      Poista
  5. Mä meloin ennen aina jäiden lähdöstä jäiden tuloon, kun vielä oli mökki järven rannalla. Siitä oli helppo lähtee. Nyt melontareissuja tulee harvemmin, kun järvi ei ole vieressä :) Mutta se oli niin mahtavaa kelillä kun kelillä. Paitsi ihan kovimmilla tuulilla ei auttanut mennä. Upeita kuvia!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on järvi vieressä, mutta kaupunkiolosuhteissa en uskalla säilyttää kajakkia rannalla, vaan se on vajalla parin kilometrin päässä. Silloin kun asuin maalla, meloin myös niin kauan kuin vesille pääsi. Sai mennä suoraan saunaan lämmittelemään melonnan jälkeen.

      Poista
  6. Voi itku, miten ihania kuvia!! Lähestyvän talven, huomaa aivan fantastisen heleistä väreistä. Tuntuu kuin kylmä ilma hohtaisi kuvista, tänne näytön toiselle puolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valon väri on tosiaan loppusyksyllä vähän samanlainen kuin kevättalvella. Vaan kyllä se pian harmaaksi muuttuu kun kohti marraskuuta mennään ;)

      Poista
  7. Kauniit ja tunnelmalliset kuvat upeine heijastuksineen.

    VastaaPoista