tiistai 26. huhtikuuta 2016

Hiihtäen Aakenukselle

Ajellessamme lauantaina Äkäsjoen suuntaan huomasin parikin hiihtolatua menevän Tiurajärven tien yli Aakenukselle päin. Ylläksen latukartasta selvisi, että Aakenuspirtin kohdalta pääsee Aakenuksen itäpuolta kiertävälle ladulle. Latu ei nouse Aakenukselle, mutta hankikannon aikaan sillä ei ole väliä. Suuntana on siis Aakenuksen Lentokonekota, eli Niritsankuusikon kota kuten se karttaan on merkitty.

Kun aamulla olen saatellut koululaisen matkaan, lähden ajamaan kohti Aakenusta. Radiosta kuulen Etelä-Suomen ja rannikkoseudun liikenneongelmista. Sohjo ja lumisade haittaavat liikennettä siellä. Kittilässä paistaa aurinko ja pakkasta on vielä aamullakin pari astetta. Jätän auton Aakenuspirtin tiehaaran luo. Aprikoin hetken millä välineillä lähtisin liikkeelle, sukset vai liukulumikengät? Päädyn suksiin, koska latu näyttää hyväkuntoiselta ja arvelen kelin vielä paranevan kun aurinko alkaa lämmittää hangen pintaa.

Noin kilometrin hiihdon jälkeen latu johdattaa jängälle. Täällä ei latua tarvita, voi hiihdellä missä vaan.

Jängältä on hienot näkymät Aakenukselle.




Hetepuro jängän keskellä on jäljistä päätellen tarpeellinen monille eläimille, kuin keidas erämaassa.


Niritsan kota näyttää lyyhistyvän lumen painosta. Kota on metsäautotien, ja talvella hiihtoladun varressa. Tämä ei kuitenkaan ole minun retkikohteeni, vaan jatkan matkaa puolitoista kilometriä etelän suuntaan.


Viitta ladun varrella opastaa Lentokonekodalle. Latua sinne ei mene, mutta hangella on suksenjälkiä tunturin suuntaan. Jostain syystä Lentokonekota on kartassa nimetty Niritsankuusikon kodaksi. Lähden nousemaan rinnettä ylös kohti Aakenusta.


Heti kansallispuiston rajalta alkaa jyrkkä nousu. Noin neljänsadan metrin matkalla on kuusikymmentä nousumetriä. Mietinkin siinä noustessani, että mitenkähän täältä pääsee alas. Jäisellä ja kovalla hangella tiheässä metsässä se ei tule olemaan helppoa minun mäenlaskutaidoillani.

En mene suoraan Lentokonekodalle, vaan nousen rinnettä sen verran, että pääsen kunnolla puurajan yläpuolelle. Kaukana näkyvät Levi-, Kätkä- ja Pyhätunturit. Lentokonekodan katto pilkottaa lumen keskeltä.



Poutapilvet näyttävät pyörivän ihan Moloslaen päällä. Aurinko lämmittää.














Lentokonekota on samanmallinen kuin alhaalla tien varressa oleva Niritsakota. Polttopuut on ladottu kodan sisälle seiniä kiertävän penkin alle. Varusteina on kirves ja lapio. Lapio on varmasti tarpeen kun lumituiskut peittelevät kodan oven edustan.


Näkymä kodan ovelta tunturiin on mahtava.











Vähän ennen puolta päivää lähden paluumatkalle. Aurinkoisilla paikoilla hangen pinta on hieman pehmennyt, mutta varjopaikoissa on kova ja jäinen hanki. Hivuttelen siksakkia rinnettä alas, mutta alempana tiheässä kuusikossa on yritettävä mennä suoraan. Aurausta ja jarruttelua tarvitaan, onnistun kuitenkin tulemaan alas kaatumatta.

Jängällä on edelleen hieno hiihtokeli. Saattaa olla, että hankikantokelit loppuvat. Säätiedotus on luvannut seuraaville päiville vesisadetta, eikä yöpakkasiakaan ole odotettavissa.

Lisäys 2.6.2016.  Sain juuri tietää, että Metsähallitus on polttanut Lentokonekodan. Sen on todettu olevan liian huonossa kunnossa säilytettäväksi. Sama kohtalo on kuulemma Niritsankodalla.
Toivottavasti ainakin Lentokonekodan paikalle saataisiin uusi kota.

18 kommenttia:

  1. Olipa taas hieno retki sulla ja niin hienot kuvat ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno retki oli. Saapa nähdä oliko tämän kevään viimeinen hankikanto.

      Poista
  2. Kun lukee juttujasi ja näkee kuviasi, alkaa kummasti kaivata lumi- ja hiihtokelejä, vaikka kevättä ja kesää on odotettu kuin kuuta nousevaa ja juuri on onnellisesti päästy täällä lumesta eroon ja viimeisetkin jäänrippeet alkavat olla sulaneet järvissä ja lammissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huikaiseva valo yhdistettynä valkoisiin, kantaviin hankiin on juuri tällä hetkellä hienoa aikaa täällä pohjoisessa.

      Poista
  3. Upeat lumikelit, ihanan valkoinen hanki kirkasta taivasta vasten! Meillä on kevät mukamas, vettä sataa poikittain ja on raa'an kylmää! Suomeen mahtuu niin monta säätä ja maisemaa, onneksi!

    Kauniit kuvat jälleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parasta olisi, jos voisi hypätä suoraan talvesta kesään:) Valitettavasti se loska-aikakin on kestettävä.

      Poista
  4. On ne vaan komeita maisemia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tykästynyt Aakenukseen ympäristöineen. Oikeata tunturimaisemaa.

      Poista
  5. Maisema on ihan erilainen kuin kesällä. Kiitos, oli todella hienoa nähdä lumikuvia sieltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on rinteillä huomattavasti helpompi kulkea ;)

      Poista
  6. Hienot lumikelit, jollaisesta täällä saa haaveilla tuskin talvisinkaan… heko, en kyllä haaveile lumesta tänne. Sinne se sopii ja lumi tekee maiseman kauniiksi. Mutta autojen keskelle.. ei. Saatiin lunta viikolla, ja sitä tuli tosi paljon. Maa tuli vakoiseksi, mutta sitä kesti tosin vain vartin verran. Mutta aiheuttipa se lievää kaaosta moottoriteille, kun on jo kesärenkaat alla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huikaiseva valoa ja kantava hanki on yhdistelmä jota harvemin Etelä-Suomessa tapaa. Nyt on alkanut jo talven vaihtuminen kesäksi. Lumi saa kyytiä kun esimerkiksi eilinen lämpötila oli viidentoista asteen paikkeilla.

      Poista
  7. Aivan henkeäsalpaavat kuvat! Kyllä tuollaisissa maisemissa kelpaa "hiihdellä hankia hiljalleen"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä Tunturi-Lapissa maisemien avaruus on erilaista kuin eteläisemmässä Lapissa.

      Poista
  8. Niin erilaiselta näyttävät nämä maisemat talvella, mitä kesällä, tai syksypuolella, jolloin itse näissä maisemissa vaeltelin.
    Nyt kuviasi katsellessa ilman muuta alattelen, että tuolla voisin just nyt hiihdellä minäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumi on tasoittanut Aakenuksen rakkarinteet. Aakenuksen tykyt on vielä näkemättä ja seuraavan kerran haluaisin palata sinne ruska-aikaan.

      Poista