Latokartanon koski ja Ruissalon kukat

Matkalla Mustiosta kohti Naantalia oli yhtenä pysähdyskohteenamme Ruissalo, jossa erityisesti halusin nähdä kasvitieteellisen puutarhan kevätkukkia. Kun matkaan oli aikaa käytettävissä kokonainen päivä, niin aikatauluun sopi toinenkin retkikohde. Ilman Retkipaikan artikkelia ja mainiota mobiilisovellusta, joka näyttää retkipaikat kartalla, olisi Latokartanon koski Perniössä jäänyt löytämättä.

Latokartanon koskella on entisajan ruukkitunnelmaa. Rakenteista on jäljellä vuonna 1805 valmistuneen myllyn rauniot. Nyt kevättulvan aikaan koskessa virtaa runsaasti vettä.

Koskelle ei ole opasteita päätieltä. Vasta Hästön tien varrella on vaatimaton, vähän haalistunut viitta, joka ohjaa koskelle. Auton voi jättää parinsadan metrin päähän sivutien levikkeelle.

Alavirrasta katsoen, kosken oikeaa rantaa vie polku yläjuoksulle, josta pääsee kävelysiltaa joen toiselle rannalle. Kosken vasemmalle rannalle oli valmistumassa portaat.

Varjossa oleva koski keskipäivän kirkkaassa valossa oli hankala kuvattava.

Kosken läheltä rantametsiköstä löysin muutamia punaisia sinivuokkoja. Ihan ensimmäiset näkemäni punaiset sinivuokot.

Matka jatkui aurinkoiseen Ruissaloon. Edellisyönä yli 20 metrin voimalla puhaltanut tuuli oli jo laantunut, tosin lännen puoleisella rannalla ei kovin pitkään viitsinyt kulkea, sen verrran kylmästi puhalsi edelleen.

Ruissalon metsissä kukkivat valkovuokot, sinivuokot ja pystykiurunkannukset.

Kasvitieteellisen puutarhan ulkoalueilla oli runsaasti kevään kukkijoita. Jouluruusu jo lopetteli kukintaa.

Kylmänkukkaryhmien ympärillä vietin pitkän aikaa. Olimme matkalla käyneet katsomassa Salpausselän kangasvuokkopaikkaa, mutta siellä vuokot olivat vasta nupulla. Onneksi nämä tarhakukat olivat jo auenneet.

Imikkää löytyi varjoisalta paikalta puun juurelta.

Keltavuokko loisti kilpaa auringon kanssa....

...samoin kuin käenrieska ja....

...onnenpensas.

Lumilta kukkivaan puutarhaan

Kevään sää on ollut oikutteleva. Erityisen vaihteleva se on ollut kuluneella viikolla. Viikko sitten, kun aamulla olimme lähdössä ajamaan kohti Etelä-Suomea, oli Kuopiossa monta senttiä uutta lunta maassa ja puiden oksilla. Ihan samanlainen sää on juuri nyt, kun vappuaattona tätä kirjoitan. Siinä välissä on ehtinyt olla aurinkoisia päiviä ja kotirannan jäät ovat kadonneet kokonaan.

Aamulla järripeippolauma pyrähti pihan aroniapensaaseen etsimään syötävää. Taisivat olla muuttomatkalla kohti pohjoisia pesintäalueita.

Saman päivän iltana ihasteltiin Mustion linnan puutarhassa toisenlaista valkoista, valkovuokkojen kukintaa.

Mustion linnan puistossa ruoho vihertää ja linnut laulavat.

Kelluva lummepolku kutsuu kävelemään veden päällä. Lähes parisataa metriä pitkä ponttoonipolku on varmasti upea elämys lumpeiden kukinta-aikaan.

Kapean salmen toiselle puolen kuljetaan kaunista puusiltaa pitkin.

Ylhäällä kukkulalla on keskiaikaista linnaa muistuttava rakennus, temppeli. Se on rakennettu uudelleen 2001 alkuperäisen, 1850-luvulla paikalla olleen rakennuksen tilalle.

Upea portti jää kesäisin lehtipuiden varjoon, mutta nyt kun puissa ei vielä ole lehtiä, sen kauniit yksityiskohdat erottuvat hyvin.

Entisaikaan on rakennettu tyylillä. Tämä kaunis rakennus on alunperin ollut talli. Nyt siinä on kokoustiloja.

Rantapolun vartta koristavat 1800-luvun jumalatarpatsaat. Taustalla linnan portti ja kartanon hotellirakennus. Mukulaleinikit ovat vasta nupulla. Pian nurmikko hehkuu keltaisena.

Sinililjat ovat jo ehtineet kukkaan.

Etelänruttojuuri iltavalossa.

Posliinihyasintit kukkivat myös.

Kevättähden sinisiä kukkia. Samaa kukkaa oli myös valkoisena.

Hentoinen käenrieska kukkii suurten jalopuiden juurella.

linkki: Mustion linnan kotisivut

Kevättä rannoilla ja metsässä

Rantametsässä konsertoi peipposen ja laulurastaan duo, Kallavesi irrottelee jääpeitteitään ja metsäpolulla on enää vain paikoin lunta. Kun ilmakin on lämmennyt kymmenen asteen paremmalle puolelle, olen ensimmäistä kertaa tänä keväänä liikkellä paljain päin.

Silmät hakevat harmaan risukon keskeltä näsiän punaisia kukintoja. Ensin havaitsen vain muutaman nuppuisen oksan, mutta avonaiselta paikalta, auringon lämmittämän kiven kupeesta löydän täydessä kukassa olevia näsiäpensaita. Sinivuokot eivät kuulu Kuopion kasvistoon luonnostaan, mutta ulkoilumajan pihassa rantaan viettävää rinnettä siniseksi pilkuttavat vuokot ilahduttavat loistollaan polulla kulkijoita.  

Lisäys 2.5.
Olen saanut haasteen Valokin valokuvat-blogista. (ks. kommenttikenttä alla) Hyvin harkittuja ja ajatuksen kanssa tehtyjä kysymyksiä, joten ne ansaitsevat vastauksia. Niitä täällä.