Viikonloppu Helsingin seudulla tarjosi yllättävän luontoelämyksen. Enpä olisi uskonut että niin läheltä suurkaupunkia löytyy hieno luontokohde. Nuuksion pienet lammet, metsäpurot ja kalliojyrkänteet ovat palanen kaunista suomalaista metsäluontoa.
Aamutaivas lupaili kirkasta säätä joten lähdin varhain kajakilla Kuokanselälle. Kotiranta oli aivan tyyni. Joutsenperhe oli ruokailemassa Ukkoluodon vierellä. Kun ehdin Hirvikalliolle oli tuuli voimistunut ja tummat pilvet vyöryivät luoteesta. Viidessä minuutissa oli kaunis aamutaivas pilvessä. Tuuli voimistui myös koko ajan. Käänsin kajakin kohti Kuokansaloa ja tuulensuojaa. Auringonnousun ihailu jäi lyhyeksi.
Pari viikkoa sitten nautin kauniista syyspäivästä Haukivedellä meloen. Rantauduin Paavalinsaaren tulipaikalle evästauolle. Rannalla oli suuria haapoja joiden syysväri vaihteli punaisesta oranssin kautta keltaiseen. Punaiset lehdet näyttävät putoavan alas ensin. Tuo lehti erottui voimakkaan punaisena kallion tummaa pintaa vasten.
Pieni pyörähdys lähiympäristössä kameran kanssa sunnuntai-iltapäivänä tuotti kuvia muutamista myöhäisistä kukkijoista. Kelta-apilaa en ole aiemmin nähnyt. Kissankello kukki edelleen ojan penkassa. Samoin joku hernekasvi jota en tunnistanut.
Syyskuu päättyi kauniiseen auringonlaskuun. Olimme Kirsi-siskon kanssa käymässä Haukivuoren hautausmaalla viemässä syyskukkia veljemme haudalle. Haukivuoren kirkko hautausmaineen on kauniilla Kyyveteen pistävällä nimellä.
Olimme sopivasti paikalla auringon painuessa järven ja metsän taakse. Kaunis lopetus syyskuulle ja kesällekin.