keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Kevättä etsimässä

Vaikka pidän talvesta, niin tähän aikaan vuodesta alkaa jo kaivata jotain muutakin kuin lunta ja jäätä. Lähdettiin siis kohti lumetonta Länsi-Suomea. Viikon automatkalla Pirkanmaalla, Satakunnassa, Varsinais-Suomessa ja Kanta-Hämeessä etsittiin kevään merkkejä. Tosin, lunta ja jäätäkin matkalla nähtiin kun vappuaatto antoi lunta tasapuolisesti koko Suomeen.

Kuvia ja tunnelmia matkan varrelta:


Pälkäneen rauniokirkko kuvattuna vähän ennen lumisadetta.1500-luvun alussa valmistuneen kirkon perustukset ovat alkaneet pettää 1740-luvulla ja kirkko on hylätty 1839 uuden kirkon valmistuttua.


Satakunnasta löytyi erämainen Joutsijärvi. Järven suojaisissa lahdissa oli vielä jäätä. Joutsijärvelle voisi palata toistekin vaikkapa teltan ja kajakin kanssa. Järven ympäri kulkee 27 kilometrin vaelluspolku. Rannoilla ja saarissa on laavuja, tulipaikkoja ja onpa autiotupiakin.


Telkän iloa ei jäät haitanneet. Seurasin ison kiven takaa sen sukeltelua ja riemunkiljahduksia.


Metsänpohjaa pilkuttivat sinivuokot.




Noormarkunjoen Myllykoski


Merikarvianjoen Lankoski


Valkohäntäpeuroja Porin saaristotien varrella.


Silkkiuikkujen tanssia Rauman Poroholman rannalla.


Pesänrakentajat


Pesänrakentajia tässäkin samalla rannalla silkkiuikkujen kanssa.


Auringon laskiessa Poroholman rannalla






Poroholman aamu oli yhtä kaunis kuin iltakin. Kiikartorni aamuvalossa.


Purjelaiva Gerda ankkurissa Poroholmassa


Pyhärannan kivikirkko puistomaisen hautausmaan ympäröimänä. En ole ennen nähnyt noin kauniisti leikattuja vuorimäntykasvustoja.


Turun Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan ulkoalueilla kukki jo monenlaista kevätkukkaa, kuten tämä onnenpensas.




Ruissalossa käyntimme aikana ehti sataa vettä, räntää, lunta ja rakeita. Hallerinkylmänkukan kukinnot olivat painuneet alas räntäsateen jälkeen.


Jouluruusukin oli kärsinyt lumesta ja rakeista.




Aamu Torronsuolla oli aurinkoinen mutta kylmä yöpakkasen jälkeen. Huurteiset pitkospuut olivat liukkaat.


Matkan loppuhuipennuksena oli tutustuminen Hämeen harvinaisiin kylmänkukkiin. Janakkalan hämeenkylmänkukat olivat vasta nupulla.


Aurinkoiselta rinteeltä löytyi ensimmäinen auki oleva kukinto.


Pellon laidan pienellä luonnonsuojelualueella kukinta alkoi olla jo ohi.




Tuuloksesta löytyi laajin kukkaesiintymä, jossa kukinta oli juuri nyt parhaimmillaan. Alueen kylmänkukat olivat enimmäkseen kangasvuokon ja hämeenkylmänkukan risteytyksiä. Oli elämys ja hieno päätös matkallemme nähdä nuo suuret, kauniit kukat.











18 kommenttia:

  1. Moi! Olen yrittänyt vakiopaikoiltani Apparalta (= Ahveniston luonnonsuojelualue) löytää tämän kevään kylmänkukkia, mutta huonoin tuloksin. Onneksi niitä löytyy edes jostain.
    t.Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämeenlinnan ympäristöstä löytyi useampikin kylmänkukkapaikka. Poikkeuksena muihin harvinaisiin kukkiin, kylmänkukat on merkitty maastoon. En ole moista nähnyt muualla.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Olihan se vaihtelua kuvata kukkia pitkästä aikaa.

      Poista
  3. Kirkon rauniot ovat tavallaan kauniit!
    Olisipa kiva päästä kuvaamaan noita kukkia, uskomattoman kauniita. Ja perhosetkin näyttävät tykkäävän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli nähtyä samalla perhosiakin. Ja matkan varrella kurkia pelloilla, mutta laajoilla peltoaukeilla ne olivat liian kaukana kuvattaviksi.

      Poista
  4. 27 vuotta asunut jo täällä Hämeessä, vaan vieläkin on kylmänkukat näkemättä. Ahvenistolta olen löytänyt vain kaivettuja kuoppia, joissa vieressä kyltti suojelusta. Tuuloksessa tiedän niitä olevan, mutta ikinä sinne ehtinyt oikeaan aikaan! :)

    VastaaPoista
  5. Kylmäkukkia en ole tiennyt edes olevan olemassa. Voi miten kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylmänkukkien näkeminen on ollut pitkäaikainen haave. Kangasvuokon näin ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten ja nyt nämä.

      Poista
  6. Löysit kaunista kevättä, ja nuo kylmänkukat on tosi upeita (en ole tainnut nähdä niitä koskaan luonnossa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne aika ihmeellisiä. Suuret, n. 7-senttiset kukat ryhminä kuivalla mäntykankaalla ja näin aikaisin keväällä.

      Poista
  7. Miten sinulla on ollut tietoa, missä kylmänkukkia? Kyllä se on kaunis kukka.
    Olet kulkenut nyt minulle niin tutuissa amisemissa. Kiva katsella niitä nyt kuvissasi.
    MIten jätit Uudenkaupungin vilkaisematta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisin kuin harvinaiset kasvit yleensä, on hämeenkylmäkukista tietoa jopa kuntien matkailuesitteissä. Kasvien sijainti maastossa on myös merkitty. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia. Ainakaan kasveja etsivät eivät vahingossa tallaa niitä kun paikalle on selvät polut.

      Uudenkaupugnin keskusta jäi tällä erää väliin koska olimme siellä muutama vuosi sitten. Saaristotie ajettiin.

      Poista
  8. Ihania kuvia! Kyllä taas sielua ravitsi <3

    VastaaPoista