Lumikenkäretki Pyhävaaran yli

Kun päivän pituus on alle kolme tuntia, on lähdettävä liikkeelle hämärän aikaan, että päivän valoisin aika tulisi käytettyä hyödyksi. Kynttiläkuusten keskellä hiihdellessä on otsalamppu tarpeen. Olen ensimmäistä kertaa liikkeellä lumikenkäsuksilla tämän talven lumilla. Lunta on toki ollut maassa jo viikkoja, mutta nyt hanki on tiivistynyt niin, että juurakot ja kivet eivät enää naarmuta suksen pohjia. Lumipeitteen vahvuus tällä hetkellä on noin 20 senttiä, toki monin paikoin lunta on kasaantunut paksummaltakin. 

Eteneminen loivaa rinnettä ylös on helppoa tiivistyneellä pakkaslumella. Polkukin erottuu hyvin, koska viimeisimmän lumisateen jälkeen polku-uralla on kuljettu lumikengillä. 

Luonnonsuojelualueen rajalla vilkaisen taaksepäin. Aamuauringon valo sieltä yrittää puskea läpi pilvikerroksesta. 

Näkyvyys on noin kaksi kilometriä. Puiden välistä pilkottaa juuri jäätynyt Pyhäjärvi. 

Kuivuneet männynoksat ovat saaneet kauniin lumi- ja huurrekuorrutuksen. 

Pilvikerroksen vahvuus vaihtelee koko ajan. Lounaistuuli puskee pilviä liikkelle. Väliin maisema on täysin mustavalkoinen......

.....mutta pilvikerroksen ohentuessa taivas sinertyy. 

Paksu, pitkäpiikkinen kuurakerros peittää joka paikkaa Pyhävaaran laella. 

Kurun takana oikealla on Pikku Pyhävaara, sen takana pilveen peittynyt Ruka. 

Puolenpäivän aikaan kirkastuu vähän, sen verran, että lumipinnoillakin on hieman taivaan heijastamia värejä. 

Hetken aikaa maisema värittyy hennon punaisen ja sinisen sävyihin.

Sitten pilvistyy taas. Lähden liukumaan rinnettä alas kohti Pikku Pyhävaaran ja Ison Pyhävaaran välistä kurua, jossa kulkee Pyhävaaran hiihtolatu. Nyt latua ei vielä ole voitu tehdä, koska suoalueet ovat märkiä, eikä latukone pääse ohuelle järven jäälle. 

Seuraan latupohjaa kodan ohi jossa hiihtolatu ja lumikenkäreitti yhtyvät. Minä pysyttelen kuitenkin hiihtoladun pohjalla. Kovaksi tallattu lumikenkäreitti olisi liian liukas jyrkässä alamäessä. On turvallisempaa laskea alas latupohjaa, jossa on pehmeää pakkaslunta. 

On suorastaan juhlallista liukua alas rinnettä kynttiläkuusten reunustamaa reittiä. 

Edessä on viimeinen laskuosuus ennen Rukan kylää. Nyt pitäisi olla tuolla ylhäällä maston juurella. Aurinko on sittenkin löytänyt aukon pilvikerroksesta ja valaisee Maston rinnettä. 

Kuuden kilometrin lumikenkäretki päättyy Rukan juurelle.