perjantai 11. elokuuta 2017

Paimensaari ja melontaa Suvasvedellä

Suvasvesi ei ole kovin kaukana Kuopiosta katsoen, mutta kuitenkin tuo järvi on jäänyt minulle tuntemattomaksi, ehkä siksi, että se on Kallaveden takana ja lauttamatkakin on siinä välissä. Suvasveden kaakkoisosassa oleva Paimensaari on ollut retkisuunnitelmissa, nyt oli aika käydä siellä ja samalla meloa pitkän Tuohisalon saaren ja mantereen välisen saariston sokkeloissa.

Lyhyempääkin reittiä järven rannalle olisi päässyt jos olisin lähtenyt Suvaksen länsirannalta melomaan. Kun Paimensaari on kuitenkin retken pääkohde, ajan Suvasveden takarannalle Levälahden veneenlaskupaikalle, koska sieltä melontamatkaa Paimensaaren on vain reilu kilometri. Paimensaaressa on veneilijöille poijut ja kiinnittymispaikat, mutta kanooteille ja kajakeille on vähän etsittävä sopivaa rantautumispaikkaa. Nuotiopaikan lähellä on kalliorannan kupeessa ruokomätäs, josta saan sen verran tukea, että pääsen nousemaan maihin.




Paimensaaren rantautumispaikka ja tulipaikka on kauniilla, kapealla kallioniemellä. Kiinnitän kajakin ja jalkaudun metsäpolulle tutustumaan saaren nähtävyyksiin. Paimensaaressa on ollut yhden suvun maatila 1920-luvulta aina vuoteen 1987. 50-luvulta lähtien saaressa asui neljä sisarusta, jotka viljelivät maata ja hoitivat karjaa. Kun viimeinenkin sisaruksista muutti pois saarelta vuonna 1987, jäi saari autioksi. Valtio osti saaren 1994, se liitettiin rantojensuojeluohjelmaan ja saaren rakennuksia ja peltoja alettiin hoitaa perinneympäristönä Metsähallituksen toimesta.


Polku johdattaa metsän läpi niityn laidalle.


Yksi utelias lammas tulee vastaan, muut lampaat ovat kauempana varjossa puiden alla. Lampaat pitävät niityn heinikon lyhyenä, mutta jäljistä päätellen niittokonekin on käynyt pellolla.


Pihapiirissä on päärakennus, aitta, navetta, sauna ja talli. Kauempana on riihi, paja ja kuivaamo. Rakennuksiin ei pääse sisälle.






Talon asukkaat ovat olleet kekseliästä ja omatoimista väkeä. Yhtenä esimerkkinä tämä juottokaukalo, joka on tehty sementillä saumatuista luonnonkivistä.




Kiviaitaa on varmaan yli sata metriä. On siinä saanut pyörittää kiven ja toisenkin.


Kiviä on myös kasattu päällekkäin ja koottu keoiksi ympäriinsä.


Poluilla ja pihapiirissä kulkiessa mietin minkälaista on ollut elää saaressa omavaraistaloudessa. Pihan opastaulussa kerrotaan, että lähes kaikki tehtiin itse, jopa perunajauhot ja siirapitkin. Kaupasta ostettiin vain suolaa, sokeria, kahvia ja hiivaa.


Palaan polkua takaisin rannan tulipaikalle ja keitän nokipannukahvit. Aurinko lämmittää ja leppeä lounaistuuli pitää itikat poissa. Tähän voisi jäädä istumaan pitemmäksikin aikaa, mutta tavoitteena on vielä ehtiä kiertämään ympäristön saaria.


Paimensaaren suojaisa lahti.


Sammalten ja varjorikkijäkälän koristamaa lohkareikkoa Paimensaaren rannalla.


Noin 7,5 kilometriä pitkän Tuohisalon saaren ja mantereen väliin jää sokkeloinen saaristo. Monissa saarissa on jäkälien koristamia kallioita. Maisema tuo mieleen entisen kotipaikkani, Saimaan Haukiveden saaret.






Suvasveden vesi on puhdasta ja kirkasta.


Tuohisalon saaren pohjoiskärjestä pääsen kurkistamaan selkävesille. Kaukaa järven takaa erottuu Hornanmäki. Matkaa järven toiselle puolen on noin viisi kilometriä. Pienten saarien ketju kulkee tässä kohti poikki järven ja erottaa järven suuret selät. Tuo saariryhmä on myös mielenkiintoinen, mutta sinne menen joskus toiste. Nyt käännän kajakin toiseen suuntaan, kohti Vierunvuorta.


Jos on tasaista kalliota....


...niin on sitten vähän epätasaisempaakin pintaa.




Vierunvuorta lähestyessäni näen jo kaukaa kummallisia väriläikkiä kivissä.


En ymmärrä ideaa. Miksi ihmeessä hieno kivivyöryrinne on töhritty nimillä ja puumerkeillä.


On aika kääntyä kohti lähtöpaikkaa. Melon hiljalleen rantoja seuraillen. Neljän sorsan parvi ui kajakin ja rannan välissä.


Minut huomattuaan ne maastoutuvat kallion suojaan.


Toisen kalliorannan kupeessa säikäytän jo yöpuulle asettuneet koskelot.

Luonnon värisoinnuttelua ja kukkaistutuksia.


Kallioluodon ainoa kasvi, rantakukka.


Kauniita rantoja riittää koko matkan varrelle.


Tämä jäi ihmetyttämään. Sauna on niemen kärjessä jyrkkäreunaisen kallion ympäröimänä. Miten sinne kuljetaan? Tikkaitako pitkin vaiko veneellä.

Melontamatkaa Suvaksella tuli noin 21 kilometriä. Tänne tulen palaamaan vielä toistekin.

26 kommenttia:

  1. Onpa tunnelmallinen paikka! Ja mainiot noi maastoutuneet sorsat. :D

    viikarivartti.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meloessa pääsee lähelle lintuja, joskus vähän liiankin lähelle kun tulen hiljaa eivätkä ne huomaa.

      Poista
  2. Moi seita! Olipas taas hienoja maisemia. Harmi, että hieno kivikko on menty sotkemaan kaiken maailman nimmareilla.
    t.Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tuo tapa ei leviä. Olisi ikävää jos aletaan piirtelemään nimiä tunnettuihin nähtävyyksiin, esim. Oulangan Ristikallioon.

      Poista
  3. Sinä toteutat tuosta vain ja yhä uudelleen niitä retkiä, mistä me muut vain unelmoimme. Hienoja paikkoja taas kuvissasi ja nuo sorsat ovat hauskoja. Tuollaistakaan en ole ikinä nähnyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monesti meloessa näkee vesilintuja, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun näin niiden noin maastoutuvan.

      Poista
  4. Hienoa, että nuo rakennukset on säästetty. Lampaat tekevät kesätöitä ruokapalkalla.

    Maisemat ovat taas sellaiset, että voisin meloa minäkin, kaunista, sorsineen kaikkineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lampailla on hyvät oltavat. Heinää riittää ja vettä saa järvestä.
      Taas löytyi uusi, hieno melontakohde.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Olin kyllä tiennyt Suvasveden saariston kauniiksi, mutta yllätyin silti sen upeudesta.

      Poista
  6. Hieno paikka meloa! Kyselen vielä Kilpisjärven reissusta. Oliko siellä paljon pistäviä ja purevia ötököitä? Missä päin olit majoittuneena?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan riippuu ajankohdasta. Silloin kun olimme Kilpisjärvellä, ei ollut paljon minkäänlaisia ötököitä ja ylhäällä tunturissa ei ollut ollenkaan.
      Olimme liikkeellä matkailuautolla. Auto oli Tundreassa, jossa on sisämajoitusta ja vaunupaikkoja.

      Poista
  7. On se ihmeellistä että miten puut voi kasvaa vaikka näyttää niin kallioiselta maaperä.
    Tuo rantakukkakin on niin vähään tyytyväinen.🙂 Luonto on ihmeellinen.

    Kaunis ja mielenkiintoinen postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain kallioiden raoista nuo puut saavat vettä juurilleen. Ja rantakukka tarvitsi vain kourallisen multaa kallionkolossa.

      Poista
  8. Luonto hallitsee värien käytön, värit sointuvat niin hienosti yhteen.
    Kaunista luontoa jälleen kuvissasi!

    VastaaPoista
  9. Kertakaikkiaan upeaa saaristoa ja luonnon ihmeitä on Suvasveden maisemissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taas löytyi Savosta mielenkiintoinen paikka jonne palata.

      Poista
  10. Hienoja maisemia ja vanhaa rakennusta.

    VastaaPoista
  11. Upeita postauksia sinulla jälleen täällä. Oi noita luonnon sävyjä kuvissasi! Meloessa pääsee kyllä näkemään ja kokemaan hienoja hetkiä luonnossa niin liki ja läheltä.

    Melkoiseen paikkaan on sauna tosiaan laitettu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meloen liikkuu niin hiljaa, että pääsee lähelle lintuja. Joskus säikähdämme puolin ja toisin kun kumpikaan ei huomaa.

      Poista
  12. Uskomattoman mielenkiintoisia kuvia teksteineen. Voin vain kuvitella, millaista siellä on ollut asua. Luulisin, että onnellista vaikkakin kovaa työtä. Muistan kuinka äitini kertoi, miten perunajauhoja tehdään. Ei meilläkään kaupasta paljon ostettu.
    Joihinkin kuviin uppoutuu pitkäksi ajaksi. Hienoja. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä on ollut silloin niin erilaista. Nuo saaressa asuneet olivat lapesesta asti tottuneet elämäntapaansa. On varmaan ollut iso muutos lähteä saaresta "ihmisten ilmoille".

      Poista