lauantai 27. maaliskuuta 2010

Kevättä?

Jokohan viimeinkin talvi alkaa menettää otettaan. Vielä viime lauantaina satoi reippaasti lunta mutta tämän viikonlopun sateet ovat tulleet vetenä. Viikolla oli kyllä kipakoita yöpakkasia; parikymmentä astetta näytti auton mittari kun ajelin keskiviikkoaamuna töihin. Mutta päivällä aurinko jo lämmittää.  Talitinttikin oli huomannut kevään tulon. Laulu soi nyt pitkänä titityynä. Mitähän lienee miettinyt ukkometso kun yhtenä aamuna töihin mennessä ohitin sen lähietäisyydeltä.  Siinä se katseli tien penkalla metsään päin eikä välittänyt vaikka ajoin hiljaisella vauhdilla ihan vierestä. Komea lintu.
Tämän päivän kävelylenkillä näin tuoreita saukon jälkiä Voinsalmen sulan reunalla. On sekin talvesta selvinnyt. Järvisimpukan kuoria näkyi runsaasti virran rannan kiven juuressa joten herkkuja on riittänyt. Kävin katsomassa myös saaren toisen puolen sillalla joko joutsenia näkyisi mutta ei ollut joutsenia eikä isokoskelotkaan olleet vielä paikalla.  Jospa nyt, tuulen käännyttyä etelään, alkaa muuttajia saapua.

Iltapilvi kuvastuu...ja 180 astetta


Kunnon lumipyry

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Potkukelkalla Linnansaareen


Tulet Lapinsaaressa
Lumet varisevat auringon lämmössä
Norpan valtakunta

Aamulla ei sää näyttänyt kovin lupaavalta.  Satoi lunta. Säätiedotus oli kuitenkin luvannut selkenevää joten pakkasin repun ja potkukelkan autoon ja ajelin kohti Porosalmea.  Luistelureitillä on muutaman sentin lumikerros.  Matka taittui hitaasti kun kengän nastat ei pitäneet lumikerroksen vuoksi. Niinpä neljän kilometrin jälkeen jäin Lapinsaaren leiripaikalle ja tein tulet.  Makkaran paistuessa alkoi aurinko pilkistellä pilvien takaa ja pian oli täysin kirkasta.  Reitin huoltajatkin olivat parahiksi liikkeellä joten lumet oli aurattu reitiltä joten lähdin jatkamaan matkaa kohti Linnansaarta.  Aurinko lämmitti eikä tuullutkaan joten olosuhteet olivat mainiot.  Saarten kalliorannat ja lumiset puut uinuivat talvisessa rauhassa. Mukava siellä on norpan pesiä kun lunta riittää.  Alkumatkalla ei ollut paljon muita kulkijoita mutta Linnansaarta lähestyessäni alkoi tulla porukkaa vastaan. Linnansaaressa oli lettubaari auki. Kylläpä kahvi ja lettu maistuivat neljäntoista kilometrin potkuttelun jälkeen.
Kun lähdin paluumatkalle oli aurinko mennyt pilveen. Parin mehutankkauksen voimin jaksoin Porosalmelle. Kuusi tuntia meni aikaa reissuun tulentekoineen ja kahvitteluineen.  Mutta minulla ei ollutkaan aikatavoitetta vaan tarkoitus oli nauttia hienosta talvipäivästä upeassa maisemassa.